Täällä piiitkä tauon jälkeen, jolloin on toki tapahtunut paljon (jotenkin tuntuu, ettei kerkiä/ei kiinnosta istua koneella, vaan koko aika on menoamenoa...), mutta olen kuitenkin funtsinut, jatkanko blogia. Täällä on muutenkin hiljaista, yks lukemani bloggaaja lopetti, yks ei ole kirjoittanu mitään aikoihin (lasienkuli, osotan sua!!!! :D) ja muutenkin on vaisua. Kuitenkin, ajattelin, että tämä olisi yksi väylä kirjoittaa tästä asiasta, minkä tällä viikolla kohtasin.
Eli tosiaan, torstaina terkkari punnitsi mut lounaan JÄLKEEN. Huikean mairittelevat 62,4 kg tuli. Mietiskelin asiaa ja eilen katsoin viime kesän kehon koostumusmittausta, jolloin paino oli 58,1 kg ja muutenkin luvut suht ok, lihasprossa oli vähä yli 23. Ja lihasta oli enempi kuin ekas mittaukses.
No nyt rasvaa on enempi, kuin viime kesänä. Elokuus oli punnitseminen töis kans, ja oli jotain 61 kg. Taas ruuan jälkeen (selityksiä..)
Syynä napostelu ja karkit. Suklaa. Jäätelö, vaikka vain se pikku tikkujäätelö, niin sekin kertyy... Stressi elämästä ja töistä. Ihme homma, kun ongelman tietää, sille ei kuitenkaan tee pitkäkestoisesti mitään. Miettii vain, että "joojoo, teen mä sen." Ja jos ei seuraavana päivänä, niin sitä seuraavana "olkoon." Eilen otin itteeni niskasta kiinni samalla, kun kehon koostumustani viime kesältä ihailin, ja selailin lehtileikkeitä liikunnasta ja ravinnosta. Joka jutus sama: säännöllisyys, hyvät hiilarit, rasva ok, proteiinia. Kasviksia. Vettä. Liikuntaa ja lepoa.
Nyt ties kuinka monennen kerran otan onkeeni asiasta ja teen asian eteen jotain. Se alkaa huomenna. Olen ihan oman onneni nojas tässä, ei ole pt:a tai ruokavalion tekijää (houkuttelis, mutta en sitten taas tiedä...)
Kirjaan syömingit ylös (en laske kaloreita, enkä ala juhlissa tms. olla naama sanonkomämillä, vaan etenen maltilla, kiire ei ole), juon vettä, syön säännöllisesti ja tarpeeks (ei vähän/liikaa), liikun (juoksu raiteille again) ja huolehdin levosta. Tavoitteena keskikehon pienennys, koska ne monet vaatteet alaosalle, joissa on nro 36, tekevät ikävät painaumat ihoon ja lisäks tursauttaa keskikehoa epäkelvolla tavalla ylös, muodottamana. (En aio siis ostaa uusia vaatteita, vaan käyttää halvempaa keinoa.) Paino siis saa tippua, sekä sentit, mutta ne vaatteet olkoon se mitta.
Otan painon ja sentit viikonloppuna ylös ja kiusakseni (siis omaksi) laitan ne tänne. Niin on tultava edistystä, koska mähän teen tän. On epävarma olo itsestä, ja haluan olla varma, ja murehtimatta kroppaa.
Taas kerran, kesätsempillä ja -innolla!! Murehtiminen pois, rennolla motivaatiolla mennään! Elämää, ei sen enempää...
sunnuntai 25. toukokuuta 2014
perjantai 2. toukokuuta 2014
Akilleen kantapää
Sokeri. Karkeissa ja suklaassa.
Kun aloin 2010 laihduttaa, jätin limsan pois. Sitä tuli kitattua liikaa, ja tietenkin cokista. Näinä n. 3,5 vuotena olen sitä maistanu, ja voivoi, mikä onnen päätös, kun sen jätin pois. Ei ole hyvää ja kaiken lisäks tuli huono olo.
Tuolloin 1.1.10 jätin myös sipsit repertuaarista pois, vaikken niitä siten paljoa/usein syönyt. Olen niitä syönyt, jos on ollut tyrkyllä, mutta ei nekään nyt autuutta tuo. Ilmankin voi olla.
Ja siis molemmistahan, sipseistä ja limsasta funtsin, että ylimääräisiä kaloreita. En tahdo.
No sitten ensin vaikka suklaa. Lakko meni hyvin. Mutta sen jälkeen, joo'o, on tullut suklaata syötyä. Miten Fazerin sininen onkin niin hyvää. Pari eka palaa, ja sitten.. Ei enää. Mutta silti se patukka pitää syödä. Tai no pitää ja pitää, mutta kun en kuulu siihen ryhmään, joka osaa säästää karkkia. Pah.
Karkki. Alkuvuoden ostolakko meni hyvin. Tuntuu, että etenkin viime kuu meni karkin vallassa. Suklaattomuus anto tekosyyn ostaa karkkia, ei sentään onneksi puhuta kahmalokasoista.
Mutta miten ihmeessä en saa järkeeni, että ihan yhtä lailla karkki ja suklaa tuo tullessaan ylimääräisiä kaloreita? Eikä ne nyt eduksi naamallekaan ole, ei se nyt kuki, mutta epätasasempi väri=olen vetänyt kurkusta alas karkkia ja suklaata menneenä aikana.
Toivottavasti tajuan asian nyt sen kirjoitettuani...
Kun aloin 2010 laihduttaa, jätin limsan pois. Sitä tuli kitattua liikaa, ja tietenkin cokista. Näinä n. 3,5 vuotena olen sitä maistanu, ja voivoi, mikä onnen päätös, kun sen jätin pois. Ei ole hyvää ja kaiken lisäks tuli huono olo.
Tuolloin 1.1.10 jätin myös sipsit repertuaarista pois, vaikken niitä siten paljoa/usein syönyt. Olen niitä syönyt, jos on ollut tyrkyllä, mutta ei nekään nyt autuutta tuo. Ilmankin voi olla.
Ja siis molemmistahan, sipseistä ja limsasta funtsin, että ylimääräisiä kaloreita. En tahdo.
No sitten ensin vaikka suklaa. Lakko meni hyvin. Mutta sen jälkeen, joo'o, on tullut suklaata syötyä. Miten Fazerin sininen onkin niin hyvää. Pari eka palaa, ja sitten.. Ei enää. Mutta silti se patukka pitää syödä. Tai no pitää ja pitää, mutta kun en kuulu siihen ryhmään, joka osaa säästää karkkia. Pah.
Karkki. Alkuvuoden ostolakko meni hyvin. Tuntuu, että etenkin viime kuu meni karkin vallassa. Suklaattomuus anto tekosyyn ostaa karkkia, ei sentään onneksi puhuta kahmalokasoista.
Mutta miten ihmeessä en saa järkeeni, että ihan yhtä lailla karkki ja suklaa tuo tullessaan ylimääräisiä kaloreita? Eikä ne nyt eduksi naamallekaan ole, ei se nyt kuki, mutta epätasasempi väri=olen vetänyt kurkusta alas karkkia ja suklaata menneenä aikana.
Toivottavasti tajuan asian nyt sen kirjoitettuani...
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
HyiyöK!
"Meillä on molemmilla pienet mahat."
"Mä en tykkää omastani, hyi."
"Mut mä tykkään siitä, ihana."
Ekan ja kolmannen kommentin heitti herra, minä ihan itte keskimmäisen.
Ja voivoi, kun toi römpsä häirittee! Ja ei, en pidä siitä ite, vaikka toinen tykkää.
Niin ulkonäkökeskeistä, mutta kun lempi paidat ahistaa mahasta, tai siis ei purista, mutta tulee liikaa muotoja niihin o.O Ei-hyvällä tavalla.
Paino on sen 60 kg, ihmettelen, kun ei ole noussut, mutta olen sujut *huh*
Mutta tää keskikroppa! Juurikin navan kohta.
Ja piti kai heti kokeilla makkarat.
Ahistaa enemmän.
Mitähän sitä oikein alkas tehä, että se kokis jotain? Sen jo mietin, että herkut saa jäädä viikonloppuihin, luin Vappu Pimiän ja Jutta G. (liian vaikee sukunimi tähän mielentilaan) tekevän niin ja ei ne vääräs voi olla.
Eilen jo otin mitat mahasta, en tosin muista niitä, mut jotain 85 cm tuo napanen.
Niin ja juoksua alan harrastaa vakituiseen, uskon sen auttavan myös. Lisävinkkejä vaadin!
"Mä en tykkää omastani, hyi."
"Mut mä tykkään siitä, ihana."
Ekan ja kolmannen kommentin heitti herra, minä ihan itte keskimmäisen.
Ja voivoi, kun toi römpsä häirittee! Ja ei, en pidä siitä ite, vaikka toinen tykkää.
Niin ulkonäkökeskeistä, mutta kun lempi paidat ahistaa mahasta, tai siis ei purista, mutta tulee liikaa muotoja niihin o.O Ei-hyvällä tavalla.
Paino on sen 60 kg, ihmettelen, kun ei ole noussut, mutta olen sujut *huh*
Mutta tää keskikroppa! Juurikin navan kohta.
Ja piti kai heti kokeilla makkarat.
Ahistaa enemmän.
Mitähän sitä oikein alkas tehä, että se kokis jotain? Sen jo mietin, että herkut saa jäädä viikonloppuihin, luin Vappu Pimiän ja Jutta G. (liian vaikee sukunimi tähän mielentilaan) tekevän niin ja ei ne vääräs voi olla.
Eilen jo otin mitat mahasta, en tosin muista niitä, mut jotain 85 cm tuo napanen.
Niin ja juoksua alan harrastaa vakituiseen, uskon sen auttavan myös. Lisävinkkejä vaadin!
lauantai 19. huhtikuuta 2014
Suklaapaasto loppuu huomenna!
Ja mitenkäkö on mennyt?
En oo syönyt suklaata sitten maaliskuun kolmannen päivän, toisena taisin syödä.
Aluksi teki hieman mieli, mutta ohitin, tää on PAASTO.
Kaks viikkoa sitten teki mieli, mutta mietin, KAKS VIIKKOO HEI, COME ON!
Tänään... MUN TEKEE MIELI SUKLAATA! Ostin ruohomunapussin ja Fazerin sinistä. Kuulemma sain kinderinkin. Mun onni, etten siitä pidä, mutta siis, Fazerin sininen... Ja ainakin muistaakseni ruohomunat... :9
Huomenna on tosin juhlat, joissa on makeaa ja en kai sinne suklaani kera mene :D Illalla suunta onkin keilaamaan, ja siellä ei kerkiä suklaan kanssa pelata. Kun pitää tehä kaatoja!
Eli, koska syön? En tiedä, mutta odotan sen sinisen sulamista suuhun.
Mieli toki tekisi jatkaa paastoa pääsiäiseltä ja totta puhuessa, muutkin karkit saisi mennä paastoon. Muuten menee ok, mutta turkinpippurit, salmiakit, Bonbonit... Voivoi. Alkuvuoden ostamattomuusinnostus on kadonnut kuin se sinne.
Mutta sitten, paino joka väliin mietityttää, tuntuu vakiintuneen 60 kg, eilen oli 59. Siinä se heiluu. Alimmillani laihdutuksen myötä olin 57,5 kg, mutta sinne en ole vuoteen päässyt. Joten olisiko tää se omin paino noin numeroina? Keskivartalon numeroista en puhukaan mitään, en oo niiden suhteen lukuihmisiä...
En oo syönyt suklaata sitten maaliskuun kolmannen päivän, toisena taisin syödä.
Aluksi teki hieman mieli, mutta ohitin, tää on PAASTO.
Kaks viikkoa sitten teki mieli, mutta mietin, KAKS VIIKKOO HEI, COME ON!
Tänään... MUN TEKEE MIELI SUKLAATA! Ostin ruohomunapussin ja Fazerin sinistä. Kuulemma sain kinderinkin. Mun onni, etten siitä pidä, mutta siis, Fazerin sininen... Ja ainakin muistaakseni ruohomunat... :9
Huomenna on tosin juhlat, joissa on makeaa ja en kai sinne suklaani kera mene :D Illalla suunta onkin keilaamaan, ja siellä ei kerkiä suklaan kanssa pelata. Kun pitää tehä kaatoja!
Eli, koska syön? En tiedä, mutta odotan sen sinisen sulamista suuhun.
Mieli toki tekisi jatkaa paastoa pääsiäiseltä ja totta puhuessa, muutkin karkit saisi mennä paastoon. Muuten menee ok, mutta turkinpippurit, salmiakit, Bonbonit... Voivoi. Alkuvuoden ostamattomuusinnostus on kadonnut kuin se sinne.
Mutta sitten, paino joka väliin mietityttää, tuntuu vakiintuneen 60 kg, eilen oli 59. Siinä se heiluu. Alimmillani laihdutuksen myötä olin 57,5 kg, mutta sinne en ole vuoteen päässyt. Joten olisiko tää se omin paino noin numeroina? Keskivartalon numeroista en puhukaan mitään, en oo niiden suhteen lukuihmisiä...
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Kassahihnakyttääjä iski
Menin eilen tankkaamaan autoa ja kävin samalla kaupassa.
Hain ostokseni ja menin kassalle, edelläni oli selvästi ylipainoinen nainen (en voi mitään, että kiinnitän painoon ym. huomion, olen vain ihminen.) Katsoin siinä odotellessa (joku oli maanantaina ostamassa viikon ruokamäärää), mitä hällä on. Alen mannapuuroa ja irtokarkkia säkki, n. 300g (kyllä, katsoin tarran, koska uteliaisuus iski, kun pussi oli hämäävästi suljettu.) Ja sitten katsoin ihmistä. Ja ostoksia. Ja ihmistä. Mietinpä, että olisko syytä syödä jotain muuta.
Mutta toisaalta. Kukin tavallaan tulee autuaaksi. Jos hän haluaa työpäivän aikana syödä mannapuuroa ja karkkia, mikäs siinä.
Minä ostin kaksi Linnun löysät-bonbon-tikkaria.
Tiedä sitten, mitä minun takanani ollut henkilö tuumi.
Hain ostokseni ja menin kassalle, edelläni oli selvästi ylipainoinen nainen (en voi mitään, että kiinnitän painoon ym. huomion, olen vain ihminen.) Katsoin siinä odotellessa (joku oli maanantaina ostamassa viikon ruokamäärää), mitä hällä on. Alen mannapuuroa ja irtokarkkia säkki, n. 300g (kyllä, katsoin tarran, koska uteliaisuus iski, kun pussi oli hämäävästi suljettu.) Ja sitten katsoin ihmistä. Ja ostoksia. Ja ihmistä. Mietinpä, että olisko syytä syödä jotain muuta.
Mutta toisaalta. Kukin tavallaan tulee autuaaksi. Jos hän haluaa työpäivän aikana syödä mannapuuroa ja karkkia, mikäs siinä.
Minä ostin kaksi Linnun löysät-bonbon-tikkaria.
Tiedä sitten, mitä minun takanani ollut henkilö tuumi.
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Tönköt jalat ja suoraa mainontaa
Läksin eilen juokseen ja voivoi, kun oli jalat jäykät! Kävin ekaa kertaa yhen järven rannas, hurjat 3 km tuli yhteensä mentyä. Mut enempi se olikin sitten fiilistelyä, menin moottorikelkkapolkua, sellasta neulaspolkua pitkin! Ihanan näköstä oli.
Tulin lenkiltä, niin menin makaan asentoon X. En ymmärtäny, miks veto oli pois ja sitä poikakaverikin mietti, että noin lyhyestä lenkistä. No, aloin laskea. Maanantaina pyöräilin 9 km, sunnuntaina pyöräilin 16 km (8kmx2), lauantaina juoksin 5,5 km... Öö... Syy palautumattomuus!
Psssssssst! Ostin Fit! Laihdu-lehden (koska idolini Vappu Pimiä kannes ja muutenkin oon lueskellu just noita lehtiä), niin mitä näenkään! Erään lukemani blogin mainittuna otsakkeen "Vertaistukea verkossa. Valitsimme koukuttavimmat painonpudotusblogit." Tintti, because you're worth it!!!
Tulin lenkiltä, niin menin makaan asentoon X. En ymmärtäny, miks veto oli pois ja sitä poikakaverikin mietti, että noin lyhyestä lenkistä. No, aloin laskea. Maanantaina pyöräilin 9 km, sunnuntaina pyöräilin 16 km (8kmx2), lauantaina juoksin 5,5 km... Öö... Syy palautumattomuus!
Psssssssst! Ostin Fit! Laihdu-lehden (koska idolini Vappu Pimiä kannes ja muutenkin oon lueskellu just noita lehtiä), niin mitä näenkään! Erään lukemani blogin mainittuna otsakkeen "Vertaistukea verkossa. Valitsimme koukuttavimmat painonpudotusblogit." Tintti, because you're worth it!!!
lauantai 29. maaliskuuta 2014
Oodi Tempurille!
Ja tarkemmin Tempurin Symphonylle.
Olen taistellut välillä niskakipujeni kanssa, jotka ovat johtaneet pään kivistykseen. Päätin talvella (juu, talvella), että hankin tyynyn. vaikka se maksais maltaita. Tosin meinasin palkita itseni työstä (kesällä takana 10 kk sitä aikaa, kun olen käynyt töissä 70 km päässä (sivu km-määrä.)
Kohtasin kuitenkin Hobby Hallin hobbalot ja Tempurin tyynyn, sen Symphonyn. Tämä siksi, kun nukun kyljelläni ja selälläni, joskus jopa mahallani. Tilasin M-koon, kun ajattelin, että on lihoamisvaraa :D Hyvä asenne! Ei vaan, vaatteet ovat kokoa 36-38, osa M kokoa, niin ajattelin, ettei nyt ainakaan liian pieni ole.
Symphony on Hobby Hallin kuvauksen mukaan (edellisin linkki):
Pehmeästä TEMPUR Super Soft -materiaalista valmistettu Tempur Symphony -tyyny sopii ainutlaatuisen kaksipuolisen muotoilunsa ansiosta sekä selkä- että kylkinukkujalle. Tyynyn kaareva puoli antaa lisätukea päälle ja niskalle selkäasennossa. Kylkinukkujalle sopii puolestaan tyynyn perinteisemmin muotoiltu puoli.
Olen sillä nyt viikon ajan nukkunut kuin pieni vauva. Enää en ole heräillyt öisin, en edes ennen poikakaverin kellonsoitto (miettikää, oma kello soittaa 6.20, herran 6.10 ja olen herännyt itekseni ennen tätä!!)
Niskat eivät ole olleet nyt kipeät, eikä siis pääkään. En ole aina kääntänyt tyynyä, enkä siis yölläkään käännä tyynyä automaattisesti, mutta toimii se silti.
On ihan sama, onko tämä tyynyn ansiota vai lumevaikutusta (rahaa meni), mutta on se tämän arvoista!
Mikä ihanuus nukkua yöt hyvin ja oikein odottaa, että saa painaa pään tyynyyn.
Olen taistellut välillä niskakipujeni kanssa, jotka ovat johtaneet pään kivistykseen. Päätin talvella (juu, talvella), että hankin tyynyn. vaikka se maksais maltaita. Tosin meinasin palkita itseni työstä (kesällä takana 10 kk sitä aikaa, kun olen käynyt töissä 70 km päässä (sivu km-määrä.)
Kohtasin kuitenkin Hobby Hallin hobbalot ja Tempurin tyynyn, sen Symphonyn. Tämä siksi, kun nukun kyljelläni ja selälläni, joskus jopa mahallani. Tilasin M-koon, kun ajattelin, että on lihoamisvaraa :D Hyvä asenne! Ei vaan, vaatteet ovat kokoa 36-38, osa M kokoa, niin ajattelin, ettei nyt ainakaan liian pieni ole.
Symphony on Hobby Hallin kuvauksen mukaan (edellisin linkki):
Pehmeästä TEMPUR Super Soft -materiaalista valmistettu Tempur Symphony -tyyny sopii ainutlaatuisen kaksipuolisen muotoilunsa ansiosta sekä selkä- että kylkinukkujalle. Tyynyn kaareva puoli antaa lisätukea päälle ja niskalle selkäasennossa. Kylkinukkujalle sopii puolestaan tyynyn perinteisemmin muotoiltu puoli.
Olen sillä nyt viikon ajan nukkunut kuin pieni vauva. Enää en ole heräillyt öisin, en edes ennen poikakaverin kellonsoitto (miettikää, oma kello soittaa 6.20, herran 6.10 ja olen herännyt itekseni ennen tätä!!)
Niskat eivät ole olleet nyt kipeät, eikä siis pääkään. En ole aina kääntänyt tyynyä, enkä siis yölläkään käännä tyynyä automaattisesti, mutta toimii se silti.
On ihan sama, onko tämä tyynyn ansiota vai lumevaikutusta (rahaa meni), mutta on se tämän arvoista!
Mikä ihanuus nukkua yöt hyvin ja oikein odottaa, että saa painaa pään tyynyyn.
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Kuulumisia maaliskuun lopussa
Liikunta:
Viime viikko meni vähän penkin alle, kun oli hassu nuha, josta täälläkin valitin. Se meni sit, ehkä silläkin oli sijaa, kun annoin itseni olla rauhassa (saatoin oppia jotain syksyn kuuden viikon yskästä, joka päättyi poskiontelotulehdukseen...) No ei tullut juostua lainkaan, kuten edelliset 3 vk meni juoksuohjelman mukaan. Maanantaina, siis tämän viikon, otin itseäni niskasta kiinni ja menin juokseen. 4 km. Aah. Mutta ei tuntunut eilen tiistaina missään! Kai se meinaa vaan pidempää lenkkiä ;)
Viime viikolla en kuulannutkaan, eilen jopa 7 min, kunnes hra tuli sisälle. En vaan pysty kuulaan, jos joku kattoo, vaikkei välttämättä edes katto.. Pelkkä ajatuskin jo! HYI! :D Mutta tänään sain kuulata ihanat 31 minuuttia! Tosin mun kasi tuntuu kevyeltä. Ja ihailin ns. lihaksia=käsivarsia peilistä :P
Ruoka:
No en ole vaa'alla käynyt, kun se masentaa liikaa. Mut viikonloppuna sain 36 housut jalkaan, eikä kinnannu. Silti pötsi on mitä on.
Suklaata ei tee ees mieli! Miettikää! Enkä edes tie, paljonko on aikaa pääsiäiseen! Töissäki on suklaakeksejä ym. ja mä passaan. Mikä mielentila!
Salmiakki ja laku on nyt ollut the thing, mutta sekin hallitusti. Jos syö liikaa, tulee kökkö olo. Joten sekin balanssissa.
Muu:
Oon nyt sivutoiminen yrittäjä, kesän jälkeen peukut pystys kokoaikainen. Paikallislehdes puolen sivun= A4 juttu :D
JÄNNÄÄ!
Viime viikko meni vähän penkin alle, kun oli hassu nuha, josta täälläkin valitin. Se meni sit, ehkä silläkin oli sijaa, kun annoin itseni olla rauhassa (saatoin oppia jotain syksyn kuuden viikon yskästä, joka päättyi poskiontelotulehdukseen...) No ei tullut juostua lainkaan, kuten edelliset 3 vk meni juoksuohjelman mukaan. Maanantaina, siis tämän viikon, otin itseäni niskasta kiinni ja menin juokseen. 4 km. Aah. Mutta ei tuntunut eilen tiistaina missään! Kai se meinaa vaan pidempää lenkkiä ;)
Viime viikolla en kuulannutkaan, eilen jopa 7 min, kunnes hra tuli sisälle. En vaan pysty kuulaan, jos joku kattoo, vaikkei välttämättä edes katto.. Pelkkä ajatuskin jo! HYI! :D Mutta tänään sain kuulata ihanat 31 minuuttia! Tosin mun kasi tuntuu kevyeltä. Ja ihailin ns. lihaksia=käsivarsia peilistä :P
Ruoka:
No en ole vaa'alla käynyt, kun se masentaa liikaa. Mut viikonloppuna sain 36 housut jalkaan, eikä kinnannu. Silti pötsi on mitä on.
Suklaata ei tee ees mieli! Miettikää! Enkä edes tie, paljonko on aikaa pääsiäiseen! Töissäki on suklaakeksejä ym. ja mä passaan. Mikä mielentila!
Salmiakki ja laku on nyt ollut the thing, mutta sekin hallitusti. Jos syö liikaa, tulee kökkö olo. Joten sekin balanssissa.
Muu:
Oon nyt sivutoiminen yrittäjä, kesän jälkeen peukut pystys kokoaikainen. Paikallislehdes puolen sivun= A4 juttu :D
JÄNNÄÄ!
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Niisk puolittain ja avautumista
Eilen sain hyyyvin pitkästä aikaa seuraa lenkille (hraseuraa), vaikka "maisemat vaihtuu liian hitaasti." Itte tahto mukaan :P Jotenkin lenkit on hauskempi seurassa, tuli reenattua vatsalihaksia reippaasti, mukavana lisänä oli toki myös ihan rehellinen keskustelu, siihen kun tuntuu jäävän vähän aikaa normipäivinä :)
Mentiin kuus kilsaa ja venyttelin illalla.
Yöllä nukuin toinen sierain tukos, tänään aamupäivän palelin töis, olin villasukat jalas ja kynsikkäät käsis (oikeesti, oon sellanen kylmä käsi (sos. ja terv. alan pääsyvaatimus on kuulemma se;)), mut ne lämmittää sormet no-pe-as-ti. Päivällä ei paleltanut, mutta tuiskussa ajaessa silmiä kirveli, ajoin todellakin arskat silmis. Lumipyryssä.
Komeen näköstä.
Vähän oli toistaitoinen olo, sellanen nuutunut päivällä, mutta ääni oli/on oma, kurkku ok. Ei oo enää paleltanutkaan.
Mutta en kuulannut, mieli teki, mutta järki voitti. Pitää pysyä terveenä, perjantaina on niin ohjelmaa, lehtijutusta lähtien, ettei sovi sairastua. Venyttelin kuitenkin, oikea pakara on vähän juntturassa.
Tein makaronilaatikkoo, söin sitä salaatin ja piimän kera, ei paljoa maistunut. Muuten olen juonut vihreetä teetä ja finrexiniä, söin omenan ja viilin.
Edelleen toinen sierain on tukos, hyvin jännä olo, kun sitä pitää niistää, mutta ei kunnolla aukee millään. Suihkekaan ei ole mukanani täällä.
Ehkä tämä tästä.
Mentiin kuus kilsaa ja venyttelin illalla.
Yöllä nukuin toinen sierain tukos, tänään aamupäivän palelin töis, olin villasukat jalas ja kynsikkäät käsis (oikeesti, oon sellanen kylmä käsi (sos. ja terv. alan pääsyvaatimus on kuulemma se;)), mut ne lämmittää sormet no-pe-as-ti. Päivällä ei paleltanut, mutta tuiskussa ajaessa silmiä kirveli, ajoin todellakin arskat silmis. Lumipyryssä.
Komeen näköstä.
Vähän oli toistaitoinen olo, sellanen nuutunut päivällä, mutta ääni oli/on oma, kurkku ok. Ei oo enää paleltanutkaan.
Mutta en kuulannut, mieli teki, mutta järki voitti. Pitää pysyä terveenä, perjantaina on niin ohjelmaa, lehtijutusta lähtien, ettei sovi sairastua. Venyttelin kuitenkin, oikea pakara on vähän juntturassa.
Tein makaronilaatikkoo, söin sitä salaatin ja piimän kera, ei paljoa maistunut. Muuten olen juonut vihreetä teetä ja finrexiniä, söin omenan ja viilin.
Edelleen toinen sierain on tukos, hyvin jännä olo, kun sitä pitää niistää, mutta ei kunnolla aukee millään. Suihkekaan ei ole mukanani täällä.
Ehkä tämä tästä.
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Mikä on, kun ei taidot riitä?
Paino pysyy samassa (toki iloitsen, kun ei nouse.)
Turvotus/löllötys säilyy samallaan (en iloitse.)
Tarkkailen syömistä, sataprosenttisen tiukka en ole, kun ei tää nyt maata ja elämää kaada.
Liikun vähintään viis tuntia viikos, aerobisesta lihaskuntoon.
Oon ihan varma, että juoksu on ratkaisu tähän.
Joten läksin tänään, vaikka olis pitänyt mennä juoksukoulun ohjelmaa edelleen (kolmas viikko menossa, ens vk vika.) Mutta ei, seiskan jälkeen läksin kuutamoon hölkälle, 3,3 km 29 minuutissa. Nyt suunnittelen venyttelyä ennen nukkumista.
Keskivartalo on the löllötys siis, vinkkejä siihen saa heittää!
www.blogilista.fi/
Turvotus/löllötys säilyy samallaan (en iloitse.)
Tarkkailen syömistä, sataprosenttisen tiukka en ole, kun ei tää nyt maata ja elämää kaada.
Liikun vähintään viis tuntia viikos, aerobisesta lihaskuntoon.
Oon ihan varma, että juoksu on ratkaisu tähän.
Joten läksin tänään, vaikka olis pitänyt mennä juoksukoulun ohjelmaa edelleen (kolmas viikko menossa, ens vk vika.) Mutta ei, seiskan jälkeen läksin kuutamoon hölkälle, 3,3 km 29 minuutissa. Nyt suunnittelen venyttelyä ennen nukkumista.
Keskivartalo on the löllötys siis, vinkkejä siihen saa heittää!
www.blogilista.fi/
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Hehkutus!
Lyhyesti hehkutan teille iloni ja intoni.
Pyöräilin tänään ekan kerran tänä vuonna! Aluks tuntu kroppa, alavartalo siis, kankeelta, mutta iloks sekin muuttu. Oli äärettömän hienoa, viimeks ulkona olenkin pyöräillyt marraskuun alussa.
Nyt venyttelyt, huomenna on lepopv, kun töiden päälle on retki Tuuriin.
Pyöräilin tänään ekan kerran tänä vuonna! Aluks tuntu kroppa, alavartalo siis, kankeelta, mutta iloks sekin muuttu. Oli äärettömän hienoa, viimeks ulkona olenkin pyöräillyt marraskuun alussa.
Nyt venyttelyt, huomenna on lepopv, kun töiden päälle on retki Tuuriin.
lauantai 8. maaliskuuta 2014
Naisten päivän ja paaston yhteen sopiminen?
Sain tuossa herralta naistenpvlahjan. En muista, olenko saanu männä vuosina (kahtena edellisenä), joten yllätys oli kiva.
Ja oon suklaapaastos. Pääsiäiseen. Eli yli kuukausi.
Pidän kuitenkin paastoni ;)
Ps. Äitini ei pitänyt, tiistaina alko, niin keskiviikkona oli ottanut suklaata rankan päivän jälkeen! Ja mä sentään jo tiistaina sylkäsin suklaan pois, kun muistin paaston (maku ei ollut Fazerin sinisen veroista...)
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Paasto ja suklaa
Laskiaisesta alkaa paasto. Eri uskontokunnilla se on erilainen.
En ole vakaumuksellinen kristitty, mutta elämäntapojen yksinkertaistaminen kiinnostaa.
Heitin äidilleni, josko paastoamme suklaasta? Se lupas heti.
Eli tiedossa suklaavapaata (huom. vapaata!) aikaa.
Kerrottakoon, että pääsiäisenä aion nauttia olikohan-ne-nyt virvon varvon patukoita. Ja ne suklaalla päällystetyt toffeet!
:D
Oikeasti tän pitäis olla helppoa, olen ollut suklaatta pari vuottakin teininä.
Kuka lähtee paastoamaan mukaan?
"Monille kristityille paastonaika merkitseekin elämäntapojen yksinkertaistamista. Laskiaista vietetään seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä." Lähde
En ole vakaumuksellinen kristitty, mutta elämäntapojen yksinkertaistaminen kiinnostaa.
Heitin äidilleni, josko paastoamme suklaasta? Se lupas heti.
Eli tiedossa suklaavapaata (huom. vapaata!) aikaa.
Kerrottakoon, että pääsiäisenä aion nauttia olikohan-ne-nyt virvon varvon patukoita. Ja ne suklaalla päällystetyt toffeet!
:D
Oikeasti tän pitäis olla helppoa, olen ollut suklaatta pari vuottakin teininä.
Kuka lähtee paastoamaan mukaan?
Laskiaissunnuntain liikunnat
Ei huvittanut lähteä harmaaseen keliin käveleen, joten hyppäsin kuntopyörän selkään, ajatuksissa venyttely illalla. Viimeksi venyttelin tiistaina. No, tilanne muuttui. Luistimille.
En edes muista, koska viimeksi olen luistellut, opiskeluaikana koulukaverin kanssa 2010? Lunta oli hirweesti, kolasimme sitä, jotta saimme lammella mennä.
No tänään suuntana oli järvi, jossa oli suht hyvä jää. Tieto lätäkön mataluudesta autto meneen lunnon jäälle, ite hieman kammoksun niitä.
Luistimet tuntu aluksi oudoilta, mutta sitten kai jalat turtuivat :P Mentiin saaren ympäri, käytiin yhdes niemes ja vielä lopuksi toisella puolella järveä. Kun oltiin sinne päästy, tuumin, että tonneko pitää palata? Rantaan päästiin, ja TUNTI oltiin jäällä. Jalat olivat välillä sääristä, lopulta reisistä/pakaroista kipeät (jännää, missä huomenna tuntuu...) Oli kiva saada kuomat jalkaan!!
Mutta siis, näin meni laskiainen, kun ei lunta pulkkamäkeen tai hiihtämään ollut. Niitä mä ennemmin kyllä olisin tehnyt, ne on kivempia lajeja kuin luistelu, mutta näillä mennään, sään armoilla.
Ja oli se kiva todeta, että pysyy pystyssä!
Kohta meen venytteleen, jotta saan lihaksia vielä kiiteltyä.
En edes muista, koska viimeksi olen luistellut, opiskeluaikana koulukaverin kanssa 2010? Lunta oli hirweesti, kolasimme sitä, jotta saimme lammella mennä.
No tänään suuntana oli järvi, jossa oli suht hyvä jää. Tieto lätäkön mataluudesta autto meneen lunnon jäälle, ite hieman kammoksun niitä.
Luistimet tuntu aluksi oudoilta, mutta sitten kai jalat turtuivat :P Mentiin saaren ympäri, käytiin yhdes niemes ja vielä lopuksi toisella puolella järveä. Kun oltiin sinne päästy, tuumin, että tonneko pitää palata? Rantaan päästiin, ja TUNTI oltiin jäällä. Jalat olivat välillä sääristä, lopulta reisistä/pakaroista kipeät (jännää, missä huomenna tuntuu...) Oli kiva saada kuomat jalkaan!!
Mutta siis, näin meni laskiainen, kun ei lunta pulkkamäkeen tai hiihtämään ollut. Niitä mä ennemmin kyllä olisin tehnyt, ne on kivempia lajeja kuin luistelu, mutta näillä mennään, sään armoilla.
Ja oli se kiva todeta, että pysyy pystyssä!
Kohta meen venytteleen, jotta saan lihaksia vielä kiiteltyä.
Vilma ja uudet tuulet
Mua on alkanut nyt hirveesti pyöräilyttää. Asiassa on vain se ongelma, kun pyörä, jonka hankin tädin mieheltä muistoksi tädistäni, on kadonnut kuin tuhka tuuleen syntymäkodistani. Naveton tiloista. Tämä tapahtu marraskuussa, koska 3.11.13 pyöräilin viimeksi ja kolme viikkoa siitä pyörä tuli noin vain mieleen. Menin sitä katsomaan.. No niinno... Olisin katsonut, jos olisin sen nähnyt. Pyörä oli Tunturi Daami, vaihteeton. Se oli niin kevyt polkea, että viime vuonna keräämäni reilut 1000 kilsaa Kilometrikisaan menivät nopeasti (suurin osa Daamillani.) Lisäksi pyörä oli sininen, tällasella sinisestä pitävälle the One. Pyörästä ei ole havaintoa kellään eikä missään.
Olen sellaista yrittänyt katsella netistä, mutta eipä näy. Tietenkään.
Tällä viikolla tuli Hobby Hallin kuvasto, jossa on pyöriä myynnissä ja Suomi-pyörä Vilma kiinnostaa. Koska edesmennyt sisäkissa oli Vilma (viisas ja hauska tapaus), tuntuu pyörä viisaalta valinnalta. Pyörässä toki on vaihteet, mieluummin menisin ilman.
Vilma on kevytkulkuinen pyörä, joka kolmivaihteisena ja rungon
mittasuhteiltaan erittäin mukavana sopii pitempienkin matkojen
taittamiseen. Shimano Nexus -vaihdetta on helppo käyttää myös kaupungin
vilskeessä, saat sopivan vaihteen aina heti päälle pienellä
ranneliikkeellä. Jalkajarrun lisäksi Vilmassa on tehokas V-mallinen
etujarru sekä kiinteä lukko.
SUOMI-PYÖRÄ VILMA 28”:
• Hi-Ten-teräsrunko; korkeus 49 cm
• Kenda-CTB-renkaat 700 x 42C
• Alumiinivanteet (ontelovanne)
• Kasettikeskiö
• Pro Wheel -kampisarja
• Shimano Nexus 3 -takanapa, jalkajarru
• Alumiininen Logan-etujarru
• Teräksinen tavarateline
• Teräslokasuojat
• Seisontatuki
• Kiinteä lukko
• Toimitetaan etupyörä, ohjaustanko ja -kannatin sekä satula irrotettuina, polkimet kampien sisäpuolelle kiinnitettyinä. Mukana kokoamisohjeet ja -tarvikkeet
• Rungolla 5 vuoden takuu, muilla osilla vuoden takuu (ei koske renkaita).
Saattaa olla, että tämän tilaan, nimi tuntuu ihan enteeltä!
Ja tätä pidänkin kiinni niin monella lukolla kuin pyörään vain saa kiinni.
Olen sellaista yrittänyt katsella netistä, mutta eipä näy. Tietenkään.
Tällä viikolla tuli Hobby Hallin kuvasto, jossa on pyöriä myynnissä ja Suomi-pyörä Vilma kiinnostaa. Koska edesmennyt sisäkissa oli Vilma (viisas ja hauska tapaus), tuntuu pyörä viisaalta valinnalta. Pyörässä toki on vaihteet, mieluummin menisin ilman.
 |
| Kuva ja teksti täältä |
SUOMI-PYÖRÄ VILMA 28”:
• Hi-Ten-teräsrunko; korkeus 49 cm
• Kenda-CTB-renkaat 700 x 42C
• Alumiinivanteet (ontelovanne)
• Kasettikeskiö
• Pro Wheel -kampisarja
• Shimano Nexus 3 -takanapa, jalkajarru
• Alumiininen Logan-etujarru
• Teräksinen tavarateline
• Teräslokasuojat
• Seisontatuki
• Kiinteä lukko
• Toimitetaan etupyörä, ohjaustanko ja -kannatin sekä satula irrotettuina, polkimet kampien sisäpuolelle kiinnitettyinä. Mukana kokoamisohjeet ja -tarvikkeet
• Rungolla 5 vuoden takuu, muilla osilla vuoden takuu (ei koske renkaita).
Saattaa olla, että tämän tilaan, nimi tuntuu ihan enteeltä!
Ja tätä pidänkin kiinni niin monella lukolla kuin pyörään vain saa kiinni.
tiistai 25. helmikuuta 2014
Kokeilu ja siinä tylsyys
Pystyn juokseen/hölkkään, kuka määritteleekin, kuus kilsaa. Siinä menee 52 minuuttia. Kaks vk sitten menin sen viimeksi ja jälkikäteen, noin 1,5h jälkeen, teki huonoa. Menin pötkötteleen, niin se autto. Mietin jo, kutsuuko pytyn halailu, mut ei onneks.
Eilen alotin juoksuohjelman ihan sillä, josko pystyisin juokseen pitkää matkaa (itselle, ei maratoonarille) sillai, että sen jälkeen pystyis vaikka... Oleen ihminen :D
No, siihen meni 42 minuuttia (mulla 44, kun en olisi 42 min jälkeen ollu perillä!) ja tuosta 42 minuutista kuus, siis KUUS, juoksin. (No oikeesti lopun vie juoksin, niin kahdeksan minsaa, KAHDEKSAN juoksin...) Muut kävelin. Niinkun ohje sanoi. Voi hyvänen aika, kun teki tiukkaa pysätä minuutin päästä käveleen. Ja kuus minsaa juosta, muuten kävellä... Voivoi.
Tää pitäis toistaa vie kahtena päivänä ja sitten ens viikolla uudet kujeet. Tän mukaan menis sit viis kilsaa jossain ajas, en muista ulkoa, kun lehtikin on muualla (tai siis leike.)
Onko muuten normaalia lenkillä ollessaan haaveilla iltapalasta? :D Eilen kävellessä himoitsin rahkaa ja appelsiinia, jotka sitten vihreän teen kera nautinkin :9
Eilen alotin juoksuohjelman ihan sillä, josko pystyisin juokseen pitkää matkaa (itselle, ei maratoonarille) sillai, että sen jälkeen pystyis vaikka... Oleen ihminen :D
No, siihen meni 42 minuuttia (mulla 44, kun en olisi 42 min jälkeen ollu perillä!) ja tuosta 42 minuutista kuus, siis KUUS, juoksin. (No oikeesti lopun vie juoksin, niin kahdeksan minsaa, KAHDEKSAN juoksin...) Muut kävelin. Niinkun ohje sanoi. Voi hyvänen aika, kun teki tiukkaa pysätä minuutin päästä käveleen. Ja kuus minsaa juosta, muuten kävellä... Voivoi.
Tää pitäis toistaa vie kahtena päivänä ja sitten ens viikolla uudet kujeet. Tän mukaan menis sit viis kilsaa jossain ajas, en muista ulkoa, kun lehtikin on muualla (tai siis leike.)
Onko muuten normaalia lenkillä ollessaan haaveilla iltapalasta? :D Eilen kävellessä himoitsin rahkaa ja appelsiinia, jotka sitten vihreän teen kera nautinkin :9
lauantai 22. helmikuuta 2014
Hyötyliikuntaa todellisena hyötynä
Tänään sain kunnon testit kunnolleni. Nimittäin tein lumitöitä, siivosin, pesin auton ja tein navetassa hyvän työn.
Aamulla tein lumitöitä, kolasin kolme polkua auki ja oli hiki. Se oli päivän eka hiki.
Vein mattoja (5 pitkää) pihalle ja puistelin ne roikkumaan mattotelineelle, imuroin seitsemän huonetta ja portaikon ja pesin kolmen lattiat (+wc.) Hain toki matot takaisin. Ja siivosin toisen vessan lattian. Ei ollut vilu ei.
Menin peseen autoa, mutta veden ollessa padassa kylmää ja sen siis lämmetessä tyhjäsin kahden vasun karsinan alun. Eli työnsin kolalla peet eteenpäin ja siitä sivulle ja heittelin ne looriin (jonne lehmät asioi) ja siivosin viereistä tilaa. Hain siihen vettä 15 litran ämpärillä ja huuhtelin. Pitkähihanen paita oli vähän liikaa.
Pesin auton, joka oli tosi hieno, viininpunainen auto harmaana, ihan kattoa myöten. Olen saattanut ajella siis jonkin verran, yleensä 800 km viikossa. Hinkata sai.
Eli siinä konkreettiset esimerkit. Ei se, paljonko nostan penkistä (tuskin mitään), ei se, paljonko jaksan juosta.
Vaan se, miten sain ja pystyin ja kykenin auttamaan perheeni jäseniä töissä heidän huonon kuntonsa/kiireensä vuoksi tekemällä töitä käyttäen omaa kroppaani, lihaksiani ja kuntoani. Kiitos sille.
Olo on hyvin tyytyväinen, vaikka lenkkiä en jaksa nyt suorittaa, en edes kuntopyöräillä tai venytellä. Illan vain olen, luen kirjaa, käyn saunassa ja katson Putousta.
Hyvään oloon on muuten sekin syy, että paino on hitusen laskenut (800g, jos ei vaaka huijaa) ja vyötäröltä ym. mahasta on kadonnut senttejä sitten tammikuun mittaukseni. Jotain olen siis tehnyt oikein. Vielä on matkaa viime ja sitä edelliseen kesään, kun olo oli mahasta ok (suurin haasteeni.) Odotan sitä, kun vaatteet eivät siitä kohtaa purista.
Aamulla tein lumitöitä, kolasin kolme polkua auki ja oli hiki. Se oli päivän eka hiki.
Vein mattoja (5 pitkää) pihalle ja puistelin ne roikkumaan mattotelineelle, imuroin seitsemän huonetta ja portaikon ja pesin kolmen lattiat (+wc.) Hain toki matot takaisin. Ja siivosin toisen vessan lattian. Ei ollut vilu ei.
Menin peseen autoa, mutta veden ollessa padassa kylmää ja sen siis lämmetessä tyhjäsin kahden vasun karsinan alun. Eli työnsin kolalla peet eteenpäin ja siitä sivulle ja heittelin ne looriin (jonne lehmät asioi) ja siivosin viereistä tilaa. Hain siihen vettä 15 litran ämpärillä ja huuhtelin. Pitkähihanen paita oli vähän liikaa.
Pesin auton, joka oli tosi hieno, viininpunainen auto harmaana, ihan kattoa myöten. Olen saattanut ajella siis jonkin verran, yleensä 800 km viikossa. Hinkata sai.
Eli siinä konkreettiset esimerkit. Ei se, paljonko nostan penkistä (tuskin mitään), ei se, paljonko jaksan juosta.
Vaan se, miten sain ja pystyin ja kykenin auttamaan perheeni jäseniä töissä heidän huonon kuntonsa/kiireensä vuoksi tekemällä töitä käyttäen omaa kroppaani, lihaksiani ja kuntoani. Kiitos sille.
Olo on hyvin tyytyväinen, vaikka lenkkiä en jaksa nyt suorittaa, en edes kuntopyöräillä tai venytellä. Illan vain olen, luen kirjaa, käyn saunassa ja katson Putousta.
Hyvään oloon on muuten sekin syy, että paino on hitusen laskenut (800g, jos ei vaaka huijaa) ja vyötäröltä ym. mahasta on kadonnut senttejä sitten tammikuun mittaukseni. Jotain olen siis tehnyt oikein. Vielä on matkaa viime ja sitä edelliseen kesään, kun olo oli mahasta ok (suurin haasteeni.) Odotan sitä, kun vaatteet eivät siitä kohtaa purista.
maanantai 17. helmikuuta 2014
Liikuntaa ja hyötyä
Tulin töistä tuossa klo. 17 kieppeissä, vatsa kiljuen. Laitoin uunin päälle, pesin perunat ja lohkoin ne, pyörittelin astiassa ruokaöljy-valkosipulijauheseoksessa. Ne oli uunissa reilu puoli tuntia, nautin ne runsaan salaatin, ketsupin, jauhelihapihvin ja maitolasillisen kera. KIITOS.
Siinä niiden ollessa uunissa tein huomiseksi ja keskiviikoksi eväsleivät (1 per/pv) ja herralla yhden leivän. Tein salaatit illalle, herralle ja huomiselle. Pyyhin pölyt tasoilta, pesin vessan ja imuroin.
Tuli sellanen hyvä lämpö siinä, että tiesin, että tämän päälle on mentävä ulos. Sekä sen lisäksi, että niskat aiheuttivat päivän lopuksi pääkipun. En kuitenkaan kuulannut, kun sisällä olo ei huvittanut, vaan pienen sohvalla istumisen jälkeen lähdin kävelemään. Menin kuus kilsaa tunnis ja kahes minsas. Sit suihkuun ja iltapalaks meni rahkapurkki lasten hedelmäsoseen kera, teetä ja kun muka mahtu, pieni riisipiirakka. Soli liikaa, mutta onpa ravittu olo.
Huomenna en liiku, kun olen töistä/infosta tulleena ehkä klo. 18 maissa, kenties jälkeenkin. Ja ajaneena reilu 200 km. Huilaan illan, jotta nukun hyvin, sillä keskiviikkona on työntäyteinen pv. Ja sitten taas mennään (:
Siinä niiden ollessa uunissa tein huomiseksi ja keskiviikoksi eväsleivät (1 per/pv) ja herralla yhden leivän. Tein salaatit illalle, herralle ja huomiselle. Pyyhin pölyt tasoilta, pesin vessan ja imuroin.
Tuli sellanen hyvä lämpö siinä, että tiesin, että tämän päälle on mentävä ulos. Sekä sen lisäksi, että niskat aiheuttivat päivän lopuksi pääkipun. En kuitenkaan kuulannut, kun sisällä olo ei huvittanut, vaan pienen sohvalla istumisen jälkeen lähdin kävelemään. Menin kuus kilsaa tunnis ja kahes minsas. Sit suihkuun ja iltapalaks meni rahkapurkki lasten hedelmäsoseen kera, teetä ja kun muka mahtu, pieni riisipiirakka. Soli liikaa, mutta onpa ravittu olo.
Huomenna en liiku, kun olen töistä/infosta tulleena ehkä klo. 18 maissa, kenties jälkeenkin. Ja ajaneena reilu 200 km. Huilaan illan, jotta nukun hyvin, sillä keskiviikkona on työntäyteinen pv. Ja sitten taas mennään (:
perjantai 14. helmikuuta 2014
Sijaistoimintaa, paluu opiskeluaikoihin
Mun pitäis funtsia vähän oman firman asioita, alkutaipaleella ollaan, sekä tehdä siihen liittyvää tiedon etsintää. Voisin myös etsiä hyvä ruokavinkkejä.
Mutta sen sijaan, jahka tästä pääsen kuvat lähettämästä ja laskut maksamasta, meen tätä jatkamaan...
Meinaan näistä ottaa talteen the jutut ja laittaa kodin kansioon. Tää on ollut kaukainen ajatus, mutta koska tätä Jenni teki taannoin, teen minäki! Anteeks apinointi, mutta sen veran hyvä syy ;)
Ai niin, kaikkee fiksua sitä on tehnyt. Oon joskus laittanut kansioon muovitaskuun ruoka- ja leipomisohjeita. Jos olis kysytty, olenko tehnyt näin, en olis muistanu!
Mutta sen sijaan, jahka tästä pääsen kuvat lähettämästä ja laskut maksamasta, meen tätä jatkamaan...
Ai niin, kaikkee fiksua sitä on tehnyt. Oon joskus laittanut kansioon muovitaskuun ruoka- ja leipomisohjeita. Jos olis kysytty, olenko tehnyt näin, en olis muistanu!
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
Uusi elämäkö ja kivet taskussa, totuudenmukaisesti
Just, kun sunnuntaina tein vakaan päätöksen/suunnitelman, että NYT alkaa (taas) uusi elämä, alan huolehtia itsestäni paremmin (lue=kiinnitän huomiota ruokailuuni), niin maanantain olin kurkkukipuinen.
Nice.
En sit tehny kuin venyttelyt rauhassa.
Eilen tunnustelin fiilinkiä ja kahvakuulasin ja venyttelin. Ekas tuli hiki, kiitos.
Tänään, kuten muinakin aamuina, väsytti työmatkalla. Syytä en tiedä, kun kovin usein tätä ei ole ollut. Ja jonkun kerran aivastaneena ja ihanasti syksyn lenssun mukaisesti yskineeni totesin, että rauhassa mennään tänäänkin. Kävin kävelemässä 4 km.
Syömingit suht ok. Tässä tää päivä.
6.30 pussipuuro raejuuston ja kiisselin kera. Teetä.
10.45 eväät: vitalinean proteiinijogurtti, voileipä paprikalla ja leikkeellä, teetä ja banaani.
13.00 proteiinipatukka
14.45 pieni pala marjapiirakka (0,5 cm) ja jumalaton appelsiini.
17.00 peruna, lihaa, salaattia, maitoa lasillinen
18.30 lusikallinen sipsejä...
19.30 ruusunmarjaviili, tee, pieni riisipiirakka ja päärynä
21.00 porkkana
Vettä meni 1,5-2 litraa.
Hirvee tauko tuo aamus, mutta yksinkertaisesti en ehdi syödä, asiakkaita putkeen sitä rataa. Eikä mun nälkäkään tosin ollut. Paitsi kun sain eväät eteeni.
Eväsvinkkejä voisin ottaa, kun tulee ns. naposteltua, kuten tuo patukka ja marjapiirakka. Paikas on mikro ja jääkaappi, ei vedenkeitintä.
Tää ruokarytmi töissä tien päällä, tässä vielä esimerkki maanantailta kellonaikojen kanssa, kun olen työpisteellä.
6.30 aamupala
9.00 tee töis ja mandariini (siemeniä paljon, niin ei menny enempää alas)
11.15 lounas
13.30 banaani
kurkkupastilleja...
lusikallinen sipsejä...
17.30 ruoka
19.30-20 iltapala
Joo, hoksaan tällai kompastuskiveni. Piiiitkät tauot. Ja siitä tulee ylimääräiset asiat, joiden vuoksi painossa tai kropassa ei tapahdu myönteisiä muutoksia ja stressihormonit senkun nousee, eikä sitten ainakaan tuu kehitystä! BYYYYÄH!
Eli välipala- ja lounasvinkkejä WANTED?!
Nice.
En sit tehny kuin venyttelyt rauhassa.
Eilen tunnustelin fiilinkiä ja kahvakuulasin ja venyttelin. Ekas tuli hiki, kiitos.
Tänään, kuten muinakin aamuina, väsytti työmatkalla. Syytä en tiedä, kun kovin usein tätä ei ole ollut. Ja jonkun kerran aivastaneena ja ihanasti syksyn lenssun mukaisesti yskineeni totesin, että rauhassa mennään tänäänkin. Kävin kävelemässä 4 km.
Syömingit suht ok. Tässä tää päivä.
6.30 pussipuuro raejuuston ja kiisselin kera. Teetä.
10.45 eväät: vitalinean proteiinijogurtti, voileipä paprikalla ja leikkeellä, teetä ja banaani.
13.00 proteiinipatukka
14.45 pieni pala marjapiirakka (0,5 cm) ja jumalaton appelsiini.
17.00 peruna, lihaa, salaattia, maitoa lasillinen
18.30 lusikallinen sipsejä...
19.30 ruusunmarjaviili, tee, pieni riisipiirakka ja päärynä
21.00 porkkana
Vettä meni 1,5-2 litraa.
Hirvee tauko tuo aamus, mutta yksinkertaisesti en ehdi syödä, asiakkaita putkeen sitä rataa. Eikä mun nälkäkään tosin ollut. Paitsi kun sain eväät eteeni.
Eväsvinkkejä voisin ottaa, kun tulee ns. naposteltua, kuten tuo patukka ja marjapiirakka. Paikas on mikro ja jääkaappi, ei vedenkeitintä.
Tää ruokarytmi töissä tien päällä, tässä vielä esimerkki maanantailta kellonaikojen kanssa, kun olen työpisteellä.
6.30 aamupala
9.00 tee töis ja mandariini (siemeniä paljon, niin ei menny enempää alas)
11.15 lounas
13.30 banaani
kurkkupastilleja...
lusikallinen sipsejä...
17.30 ruoka
19.30-20 iltapala
Joo, hoksaan tällai kompastuskiveni. Piiiitkät tauot. Ja siitä tulee ylimääräiset asiat, joiden vuoksi painossa tai kropassa ei tapahdu myönteisiä muutoksia ja stressihormonit senkun nousee, eikä sitten ainakaan tuu kehitystä! BYYYYÄH!
Eli välipala- ja lounasvinkkejä WANTED?!
maanantai 10. helmikuuta 2014
Sokerinen bmi
Syksyllä sain kokoon jokusen kilon, jossain vaiheessa vaaka oli 61 kg. Ja itsehän haluan pysyä alle 60 kg. No joo, viime kuu meni muka liikkuessa ja fiksusti syödessä, vaaka jumittunut 60 kg. Tai 59,9 kg. Tärkeintä kai, ettei sentään oo noussut!
Olen normipainossa, bmi on jotain... (lasken...)
Pituus siis 164 cm pätkä. Bmi sydänliiton mukaan 22.3.
Mutta mua jurppii tää keskivartalon turvotus! Tänään olin "raskaana." Voivoi, kun siellä joku oli, nyt vähän jo kadonnut.
Tiedän, että sokeri on se kompastuskiveni, joten olisiko heittää vinkkejä tähän sokeriturvotukseen? Yleensä sokerin popsiminen keskittyy viikonloppuun, kotikotona olemiseen, relaamiseen ja jonkinlaiseen viikkoväsymykseen.
Mitenkä sais tuon sokeritouhun tasapainoon?
Ja keskivartaloa tivistettyä?
Olen normipainossa, bmi on jotain... (lasken...)
| Normaali paino | 18.5 - 24.99 | 49.8 - <67.2 kg | !! :) Täällä laskin. |
Pituus siis 164 cm pätkä. Bmi sydänliiton mukaan 22.3.
Mutta mua jurppii tää keskivartalon turvotus! Tänään olin "raskaana." Voivoi, kun siellä joku oli, nyt vähän jo kadonnut.
Tiedän, että sokeri on se kompastuskiveni, joten olisiko heittää vinkkejä tähän sokeriturvotukseen? Yleensä sokerin popsiminen keskittyy viikonloppuun, kotikotona olemiseen, relaamiseen ja jonkinlaiseen viikkoväsymykseen.
Mitenkä sais tuon sokeritouhun tasapainoon?
Ja keskivartaloa tivistettyä?
maanantai 3. helmikuuta 2014
Hölkkää!
KYLLÄ!
Sisuunnuin tämän päivän kokemuksista (syyllistämisestä nyt pääosin (jotkut aikuiset vain eivät ole aikuisia)) ja päätin mennä juoksemaan. No ehkä enempi hölkältä näytti, mutta sykkeet oli korkeet ;)
Menin kuus kilsaa, alku oli aika ripee, ei ollu hiki. No sitten siinä kilsan maissa tuli hiki :D Ja puoles matkas luovuin sormikkaista. Kaks kilsaa ennen määränpäätä luovuin piposta (ohut.) Takistakin olisin luopunut, mutta en olisi jaksanut kantaa sitä samalla.
52 minuuttia meni! UGH! Hiki oli, paita märkä, naama punanen, yli 500 kaloria palanut (ja jatkuu vaan ;) ja jalat jäykät. Meen tästä venytteleen niitä, ihan innolla odotan, mikä fiilis niissä on huomenna.
Ai niin, se perjantain karkin syöminen luvalla, niitä luvattoman hyviä karkkeja. Kotikotona oli sitten joulusuklaita ja käsi kävi. Suklaa oli hyvä, lopulta meni tapana. Lopulta lopetin. Joulusuklaan määrää pitäis rajoittaa lailla, oikeasti.
Joten taas mennään eteenpäin, tietenkin ostamislakossa, mutta järkeä voisi taas käyttää.
Paino pysyi viime kuun samassa, vaikka söin mielestäni fiksummin kuin joulukuussa (kukaan ei voi tätä epäillä.) Joten tää ahkera (lue=kuluttava) aerobinen on uusvanha väline tähän touhuun. Käyn vaa'alla siis, mutta enemmän puristelen vatsamakkaraa ja kylkiä, olisko ne siis love handlesit. Kun en välittäisi olla NIIN selkeä miss handles...
Sisuunnuin tämän päivän kokemuksista (syyllistämisestä nyt pääosin (jotkut aikuiset vain eivät ole aikuisia)) ja päätin mennä juoksemaan. No ehkä enempi hölkältä näytti, mutta sykkeet oli korkeet ;)
Menin kuus kilsaa, alku oli aika ripee, ei ollu hiki. No sitten siinä kilsan maissa tuli hiki :D Ja puoles matkas luovuin sormikkaista. Kaks kilsaa ennen määränpäätä luovuin piposta (ohut.) Takistakin olisin luopunut, mutta en olisi jaksanut kantaa sitä samalla.
52 minuuttia meni! UGH! Hiki oli, paita märkä, naama punanen, yli 500 kaloria palanut (ja jatkuu vaan ;) ja jalat jäykät. Meen tästä venytteleen niitä, ihan innolla odotan, mikä fiilis niissä on huomenna.
Ai niin, se perjantain karkin syöminen luvalla, niitä luvattoman hyviä karkkeja. Kotikotona oli sitten joulusuklaita ja käsi kävi. Suklaa oli hyvä, lopulta meni tapana. Lopulta lopetin. Joulusuklaan määrää pitäis rajoittaa lailla, oikeasti.
Joten taas mennään eteenpäin, tietenkin ostamislakossa, mutta järkeä voisi taas käyttää.
Paino pysyi viime kuun samassa, vaikka söin mielestäni fiksummin kuin joulukuussa (kukaan ei voi tätä epäillä.) Joten tää ahkera (lue=kuluttava) aerobinen on uusvanha väline tähän touhuun. Käyn vaa'alla siis, mutta enemmän puristelen vatsamakkaraa ja kylkiä, olisko ne siis love handlesit. Kun en välittäisi olla NIIN selkeä miss handles...
perjantai 31. tammikuuta 2014
Lepopv=ajelupäivä ja karkkia
Läksin tänä aamuna ajamaan 6.45, perillä olin siitä kahden tunnin päästä. Oli hivenen pakarat jumis, mutta voi autuus, mikä ihana valoisuus tuli ajaessa! Oletteko huomanneet, miten päivän valoisuus oikeasti pitenee? En ole aiemmin tätä huomannut, että jo tammikuulla se muuttuu: illalla voi ajaa töistä tullessa (16.00-16.50) lyhyillä valoilla ja nyt aamuisin klo. 8.00-> saa ajaa lyhyillä! Voi ihanaa! Eipä tästäkään voisi iloita, jos ei syksyn synkkyyttä olisi ollut, sanon minä.
Takaisin asiaan. Juttelin kenties tulevan pomoni kanssa 2,5 h. Tuumittiin työkuvioita ym. Lähdin taas ajamaan 11.30, ja olin abcilla syömässä ja tankkaamassa vähä yli tunnin kuluttua. Hetken mietin lehtipihviä, mutta tuon alla olevan kanasalaatin otin. Pohjalla oli aamuinen tee pussipuuron, raejuuston ja kiisselin kera, määränpäässä tee juusto-tomaattivoileivän kanssa (pieni vaalea) ja proteiinipatukka lähtiessä. Kanasalaatti meni nopeasti, kana oli hivenen mausteista (en välitä mausteista) ja kastiketta en ottanut. Juomana vesi ja maito, aluksi söin pienet ruisleivät.
Kotiin päästyäni huomasin tuoretta kakkoa ja sitähän EN ohita. Otin siis kakkoa kinkun kanssa, päälle kasvattamaani herneenversoa! NAM! Tuore kakko=taivas.
Muuten olinkin hiljokseen, luin lehtiä, vellasin eläimiä navetos (halailin ja silitin), katselin tv:ta ja vähän nukuinkin. Mietin ankarasti asioita. Tällanen lepopv, kroppa tahto sen ja sen se sai.
Tämän kuun alussa katselin kaupassa alla olevaa bonbon-pussia ja mietin, että sitä haluaisin maistaa. En kuitenkaan ostanut. Kunnes tänään ostin ja kolme lakupötköä. En ole tällä kuulla ostanut karkkia (\o/) ja tämäkin oli tietoista. Halusin vähentää sen syömistä, niin aika lailla se ostaminen vaikuttaa.
Kuitenkin mietin kuun aikana, että voisin kuun vika pv ostaa ja tän päiväisen reissun perusteella (ja kyllä, väsymyksenkin) päätin sen tehdä. Vähän haluan testata aineenvaihduntaakin, mitä tapahtuu?
Ja siis voi hyvänen aika! NUO ON HYVIÄ! Ne on kaatissäkin niitä ylihyviä lokin läjäyksiä (miten houkuttelevat nimet ;) Ja pussissa on 125 g. Riittävästi. Suosittelen.
Mutta koska huomenna alkaa helmikuu (mihin tammikuu meni, tä?), niin en taas osta karkkia. Paitsi ehkä kuun vika pv. Tuon ylläolevan pussin. Tullut hyvä automaatio siihen, ettei osta. Tarjotessa olen syönyt, kerran hieman enemmän, mutta hei, kerran 31 päivän aikana Mielestäni olen hyvin hallinnut karkin syöntiä, omaa peikkoani.
Näillä eväillä viikonloppuun!
tiistai 28. tammikuuta 2014
Kahvassa kuula
Ja kahva kädessäni/käsissäni.
Oli muuten paaaljon mielekkäämpää tehdä kolmea liikettä 10-15 kertaa vuorollaan ja sit uus kierros, menin kolme kierrosta kaikkia ja olikohan 4-5 settiä, siis sarjaa. Tähän asti kun oon mennyt minuutin kutakin liikettä, niin tää oli kyllä nyt kivempi tapa. Ei ehtiny edes kyllästyä!
Se vaan vähä nauratti, kun tein sarjaa loppuun kolmannes liikkees, aloin tuumia, mikä se eka oli :D Eli en kirjannu ylös niitä, enkä siis suunnitellu. Ihmeen hyvin ne sain mentyä, ei ihan oo muisti menny.
Joten vois kai sitä suunnitella vähä liikkeitä etukäteen, vaikka voi kai itteensä yllättääkin.
Onks teillä suosikkikahvakuulaliikkeitä vinkiks meikälle?
Oli muuten paaaljon mielekkäämpää tehdä kolmea liikettä 10-15 kertaa vuorollaan ja sit uus kierros, menin kolme kierrosta kaikkia ja olikohan 4-5 settiä, siis sarjaa. Tähän asti kun oon mennyt minuutin kutakin liikettä, niin tää oli kyllä nyt kivempi tapa. Ei ehtiny edes kyllästyä!
Se vaan vähä nauratti, kun tein sarjaa loppuun kolmannes liikkees, aloin tuumia, mikä se eka oli :D Eli en kirjannu ylös niitä, enkä siis suunnitellu. Ihmeen hyvin ne sain mentyä, ei ihan oo muisti menny.
Joten vois kai sitä suunnitella vähä liikkeitä etukäteen, vaikka voi kai itteensä yllättääkin.
Onks teillä suosikkikahvakuulaliikkeitä vinkiks meikälle?
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Levotonta(ko) oloa?
Olen tällä viikolla kävellyt, venytellyt ja pelannut sulkapalloa.
Eilen kävin ohjatussa kuulassa, samalla herralla kuin viime kesänä. Mulla oli eka kutosen kuula, mutta otin kaveriks kasin. Sillä teinkin suurimman osan, kutosella meni ne, missä liikuttiin liki päätä (kuten vatsalihaksis. Joku ajatus, et se putoo päähän :( ) Ja oli se vaa hienoa se kuulailu.
Menin hyvis ajois paikalle ja suuntana takarivi. Multa kysyttiin, että siksikö ajoissa, että näen ketä tulee edellisestä jumpasta. :D Ihan niin utelias sielu en ole.
Paikka oli siis tän kuus avattu täysin uusi liikuntastudio, jossa oli ilmaisia jumppia eilispäivän. Mitkään bollywoodit ei nyt inspiroinu lainkaan, niin menin tuttuun kuulaan, kun se ohjaajakin oli niin hyvä kesällä. Ja olihan se. Tykkään hänen tavastaan, että biisin aikana tehdään 2-4 liikettä 5-15 toistona. Ihan itte saa päättää määrän! Se sopii mulle.
Tänään tunnen tehneeni eilen jotain etenkin takareisissä.
Ja päässä jälleen ilon siitä, että sain potkua kuulata taas itekseni!
Enkä edes voi käyttää 6 kg kuulaa, kun löytyy 8 kg, 10 kg ja 12 kg. :D
Mutta pohdintanahan onkin, liikunko tänään? Hiihtäminen inspirois, kun tuli luntakin lisää. Tosin tällä viikolla olen liikkunut joka päivä, tosin perjantain kävely oli aika harrasta menoa, ei tullut hiki, ei syke noussut. Todellinen ppp.
Eilen kävin ohjatussa kuulassa, samalla herralla kuin viime kesänä. Mulla oli eka kutosen kuula, mutta otin kaveriks kasin. Sillä teinkin suurimman osan, kutosella meni ne, missä liikuttiin liki päätä (kuten vatsalihaksis. Joku ajatus, et se putoo päähän :( ) Ja oli se vaa hienoa se kuulailu.
Menin hyvis ajois paikalle ja suuntana takarivi. Multa kysyttiin, että siksikö ajoissa, että näen ketä tulee edellisestä jumpasta. :D Ihan niin utelias sielu en ole.
Paikka oli siis tän kuus avattu täysin uusi liikuntastudio, jossa oli ilmaisia jumppia eilispäivän. Mitkään bollywoodit ei nyt inspiroinu lainkaan, niin menin tuttuun kuulaan, kun se ohjaajakin oli niin hyvä kesällä. Ja olihan se. Tykkään hänen tavastaan, että biisin aikana tehdään 2-4 liikettä 5-15 toistona. Ihan itte saa päättää määrän! Se sopii mulle.
Tänään tunnen tehneeni eilen jotain etenkin takareisissä.
Ja päässä jälleen ilon siitä, että sain potkua kuulata taas itekseni!
Enkä edes voi käyttää 6 kg kuulaa, kun löytyy 8 kg, 10 kg ja 12 kg. :D
Mutta pohdintanahan onkin, liikunko tänään? Hiihtäminen inspirois, kun tuli luntakin lisää. Tosin tällä viikolla olen liikkunut joka päivä, tosin perjantain kävely oli aika harrasta menoa, ei tullut hiki, ei syke noussut. Todellinen ppp.
perjantai 24. tammikuuta 2014
Ru-ru-ruokaa! Ja keittiöpuuhia osa 3
Tänään tein tätä->
Siitä se ajatus sitten lähti...
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Keskiviikko viikon taittoi
Oon tällä viikolla kävellyt lenkkimielessä 6+6+5=17 km. Maanantaina venyttelin, eilen ja tänään jää välistä, puhti sellane. Huomenna tiedos sulkkista, viime viikolla testasin samassa paikassa, osaanko tehdä voltin renkais eteen- ja taaksepäin, KYLLÄ. Ja pidin itteeni pääalaspäin hetken. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa :)
Iltapalaks on teetä, porkkanaa, mandariinia ja välipalarahkaa, suottaa olla, ettei kaikki uppoo.
Jutan show jää välistä, joku pyryharakka istuu tv:n antennilla, niin sei toimi. Onneks ostin MeNaisetSportin, jotain ajankulua.
Iltapalaks on teetä, porkkanaa, mandariinia ja välipalarahkaa, suottaa olla, ettei kaikki uppoo.
Jutan show jää välistä, joku pyryharakka istuu tv:n antennilla, niin sei toimi. Onneks ostin MeNaisetSportin, jotain ajankulua.
maanantai 20. tammikuuta 2014
Kilpa-ajot
Lähdet kävelemään lenkille, olet pukeutunut hyvin, hyvin lämpimästi, silmät vain näkyvät.
Kääntyessäsi tielle huomaat edellä herran, ehkä keski-ikäisen. Hän kävelee jonkun matkan päässä.
Edetessäsi vaihdat tien toiselle puolelle.
Ja sitten se iskee.
"Mitäs, jos ohittaisin tuon ukon?"
Ja niin lähdet kävelemään nopeammin. Et tietoisesti ajattele tavoitettasi, vaan kuuntelet samalla musiikkia korvissasi. Nautiskelet pakkasilmasta. Ihailet kauniita pakkaspuita.
"Oho, oon saanut sitä vähän kiinni. Heh, ihanku se nopeuttais kävelyään."
Alat olla tarkempi toimissasi tavoitteesi suhteen, alat kävellä nopeammin.
"Kas, menemme samaan tahtiin. Alanko teputtaa nopeampaa?"
Ja niin teputat. Ei, se ei ole juttusi. Säädät kävelyn itsellesi luonnollisiin tahtiin, jonkun mielestä pitkiin askeliin.
Kiihdytät kävelyäsi ja naureskelet sisäisesti, tähänkö aikuisuus on johtanut?
Kävelet, kävelet, ihankuin silmäkulmasta näkyisi ukko, ihankuin korviin kuuluisi kahisevat askeleet tien toiselta puolelta.
Kävelet, kävelet, kävelet, toivot, ettei ukko käänny samaan suuntaan, kuin sinä, pitääkö koko lenkki (6 km) kisailla?
Olet kääntynyt hetken aikaa sitten, katsot taaksesi tyyliin "Tuleeko ketään, kun nyt vaihdan puolta?"
Kaukana tulee joku nainen.
Luovutusvoitto vai mikä, mutta karistit ukon.
Loppusaldona 6,19 km 1 h 2 min.
Kääntyessäsi tielle huomaat edellä herran, ehkä keski-ikäisen. Hän kävelee jonkun matkan päässä.
Edetessäsi vaihdat tien toiselle puolelle.
Ja sitten se iskee.
"Mitäs, jos ohittaisin tuon ukon?"
Ja niin lähdet kävelemään nopeammin. Et tietoisesti ajattele tavoitettasi, vaan kuuntelet samalla musiikkia korvissasi. Nautiskelet pakkasilmasta. Ihailet kauniita pakkaspuita.
"Oho, oon saanut sitä vähän kiinni. Heh, ihanku se nopeuttais kävelyään."
Alat olla tarkempi toimissasi tavoitteesi suhteen, alat kävellä nopeammin.
"Kas, menemme samaan tahtiin. Alanko teputtaa nopeampaa?"
Ja niin teputat. Ei, se ei ole juttusi. Säädät kävelyn itsellesi luonnollisiin tahtiin, jonkun mielestä pitkiin askeliin.
Kiihdytät kävelyäsi ja naureskelet sisäisesti, tähänkö aikuisuus on johtanut?
Kävelet, kävelet, ihankuin silmäkulmasta näkyisi ukko, ihankuin korviin kuuluisi kahisevat askeleet tien toiselta puolelta.
Kävelet, kävelet, kävelet, toivot, ettei ukko käänny samaan suuntaan, kuin sinä, pitääkö koko lenkki (6 km) kisailla?
Olet kääntynyt hetken aikaa sitten, katsot taaksesi tyyliin "Tuleeko ketään, kun nyt vaihdan puolta?"
Kaukana tulee joku nainen.
Luovutusvoitto vai mikä, mutta karistit ukon.
Loppusaldona 6,19 km 1 h 2 min.
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Kokeillen ja kiinnostustuminen
Seuraamissani blogeissa on puhuttu ja kokeiltu erilaisia proteiinijuttuja. Ite en oo ostanu kuin patukoita ja nekin niitä pieniä versioita, Leaderin siis. Tarjouksen nähtyäni päätin kokeilla...
 |
| ... näitä. Ja ainakin tuo eka oli hitusen jauhonen, mitä ne pikku versiot ei ole. Tässä oli jokin tuttu maku, mutta ei nähtävästi niin tuttu, että sen enää muistaisin. Muita en ole vielä maistanut. |
 |
| No tästä taisin lukea lasienkulin blogista, CocoVin patukasta. Ostin tän ja appelsiinin makuisen, sen olen maistellut. En aio toiste ostaa, naama irvees maistelin. |
 |
| Tätä kirjaa olen nyt lukenut pikku hiljaa. Tykkään tästä, tässä on hyviä vinkkejä eri lajeihin, syömiseen ja liikunnan tuomasta ilosta muistutuksia. Hieman haaveilen hankintaa omaksi asti. |
Ja sitten huutoa, en pääse lasienkulin blogiin enää? :( Olisin sen tähän linkittäny!
lauantai 18. tammikuuta 2014
Keittiöpuuhia osa 2, hieman liikuntaa ja muuta höpinää
Tadaa! Tein jauhelihapihvejä! Käytössä naudanliha 17% ja äiten ohjeet muista jutuista. Hyvin mielenkiintoista laittaa mausteita, kun se näytti kädellä kaks kertaa ravistelun maustepurkille. Maitoa ja korppujauhoja noin desi ja silmämääräsesti mentiin "nyt riittää." Sentään yks kananmuna oli selkeä :P
Voivoi, kun on hyvän näkösiä! Olin kaukaa viisas ja tein nämä nyt, niin viikolla voi vaan syödä. Illalla klo. 17 tultuani töistä ei pitkäkestoinen ruuanlaitto nappaa lainkaan.
Aamupäivällä otin kuvia, olen kotikotona ottanut nyt kesällä, syksyllä ja talvella kuvia samoista paikoista. Tällanen oma pieni projekti kotitalosta ja pihapiiristä tulevaisuuteen :)
Tsädääm! Kukaan ei voi olla huomaamatta, että mono on IRTI suksesta! :D
Voi autuus, tykkään talvesta!
Ja auringosta, ympäri vuoden!
perjantai 17. tammikuuta 2014
Keittiöpuuhia osa 1 (ja menneen myöntäminen)
Mua alko leivotuttaa. Yleensä leivon, kun on stressiä. Nyt ei ole sitä, vaan vain leivotutti. Halusin tehdä nimittäin sämpylöitä, en edes tie, koska olisin niitä tehnyt. En kuitenkaan halunnut niiden olevan vain yksi ainut toiminnan kohde, vaan valikoin kinkku/kastematopiirakan ja vadelmapiirakan myös kuvioihin.
Ja koska haluan oppia tekemään ruokaa, ja siitä tännekin lupasin kirjoittaa, niin tässä on ns. vahvuudestani, leipomisesta kuvia :D
Vadelma-valkosuklaa-saksanpähkinäpiirakka. Vadelmat oli kyllä nam! Muuten tuo ei niin uppoa, mutta maistoin sitä kyllä. En kiellä.
Kastemato... siis kinkkupiirakka. Hirween rasvasta tavaraa.
Siinä ne on tarjolla!
Ja niin taikinasta tuli suuuuria sämpylöitä! Oli hyvää, seassa siis sämpyläjauhojen lisäksi eilistä perunamuussia. Kuohkeita ja puolikas riittää vallan hyvin.
Nämä siis onnistu. Jostain syystä leipominen on kivaa, oon sitä jo jonkun aikaa tehnyt. Lehdistäkin selaan ohjeita ja yleensä aina nappaamani (lue: repimäni) ohje on leipumus, ei ruoka. Tänään tosin nuo sämpylät oli liian pitkäs liaas, eka taikina tehdä, sitä kohottaa, sit leipoa ja taas kohottaa. Onneks leivinuuni paisto nopeesti!
Kerrotaan nyt sitten tämän viikon mokakin. Päätin yllättää poikakaverin appelsiiniriisillä. Eli kermavaahdon sekaan riisiä ja appelsiinia, sokeria joukkoon. Näin ohje siis päässäni.
Vatkasin kerman.
Keitin riisin.
Palastelin kolme appelsiinia.
Jäähdytin riisiä ja kiitän tässä vaiheessa kaikkia voimia ja kaikkea, että olin koko ajan yksin... Nimittäin...
Iskin suuressa viisaudessani koko keitinpussillisen riisiä kermaan, jota oli siis 2 dl. Joo. Se oli sitten kerma-riisipallo. Järkyttävää.
Peitin jälkeni kuin paraskin rikollinen, vain vaahdotuskippo jäi tiskikaappiin, mutta ei se epäilyksiä herättäny.
Joten.. Mitä opin? Jos hiemankin epäilen, niin kannattaa/on suositeltava tarkistaa eri aineiden suhdemäärät... No, ei vielä mennyt usko, vuorossa jauhelihapihvit ja kukkakaalimuusi viikonloppuna. Jos ne menee pilalle...
Ja koska haluan oppia tekemään ruokaa, ja siitä tännekin lupasin kirjoittaa, niin tässä on ns. vahvuudestani, leipomisesta kuvia :D
Nämä siis onnistu. Jostain syystä leipominen on kivaa, oon sitä jo jonkun aikaa tehnyt. Lehdistäkin selaan ohjeita ja yleensä aina nappaamani (lue: repimäni) ohje on leipumus, ei ruoka. Tänään tosin nuo sämpylät oli liian pitkäs liaas, eka taikina tehdä, sitä kohottaa, sit leipoa ja taas kohottaa. Onneks leivinuuni paisto nopeesti!
Kerrotaan nyt sitten tämän viikon mokakin. Päätin yllättää poikakaverin appelsiiniriisillä. Eli kermavaahdon sekaan riisiä ja appelsiinia, sokeria joukkoon. Näin ohje siis päässäni.
Vatkasin kerman.
Keitin riisin.
Palastelin kolme appelsiinia.
Jäähdytin riisiä ja kiitän tässä vaiheessa kaikkia voimia ja kaikkea, että olin koko ajan yksin... Nimittäin...
Iskin suuressa viisaudessani koko keitinpussillisen riisiä kermaan, jota oli siis 2 dl. Joo. Se oli sitten kerma-riisipallo. Järkyttävää.
Peitin jälkeni kuin paraskin rikollinen, vain vaahdotuskippo jäi tiskikaappiin, mutta ei se epäilyksiä herättäny.
Joten.. Mitä opin? Jos hiemankin epäilen, niin kannattaa/on suositeltava tarkistaa eri aineiden suhdemäärät... No, ei vielä mennyt usko, vuorossa jauhelihapihvit ja kukkakaalimuusi viikonloppuna. Jos ne menee pilalle...
tiistai 14. tammikuuta 2014
Omatekonen jumppa
"Kuulaatsä huomenna?"
"Riippuu, oleks paikalla?"
"En."
"No sit mä kuulaan."
Siinä eilisillan keskustelu.
Töiden jälkeen söin, luin paikallislehteä, tiskasin, imuroin, pakkasin. Pelkkä kahvakuula ei houkutellut, noin kahden kuukauden tauon jälkeen. Ikävää, mutta totta.
Niinpä tein vatsoja, punnersin, tein keppijumppaa ja vähän kuulasinkin. Sain kolkyt minsaa hurahtaan ja hien pintaan.
Jaa, huono kunto vai?
Jep.
Nyt meen venytteleen ja tesmiin, onko etureidet edelleen ihan piukeena.
Ps. Taputan itseäni päähän ruuasta, makeaa ei tee mieli. Ja jos tekee, ajattelen viikonlopun jogurttirusinoita, niitä ei paljoa tarvi nauttia, että kokee olonsa kiitos, ei kiitos.
maanantai 13. tammikuuta 2014
-19 on asennekysymys
Mulla on ns. päivän rytmissä, että klo. 19 meen ulos lenkille, arkipäivisin siis näin. Tänään köllin kainalossa peiton alla katsellen McLeodin tyttäriä (suosittelen, ohjelmaakin), kun kuulin kysymyksen: "Mennäänkö ulos? Ihme, kun tällasta kuulee, koska noin 90% kävelylenkeistä teen yksin. Pakkanen kuulemma saa sekaisin :D
No, ennen kuin mieli muuttu, aloin pukea. Ja pukea. Oikeasti.
Olo kuin eskimolla.
Ei ollut kylmä ei, osa syynä ehkä yllätyshyökkäykset puolin ja toisin. 1,5 km päässä käytiin. Naamassa tuntu eniten, vaikka kai näytin siltä, että pankkiryöstö onnistuis. Ripset jääty, vähän jopa yhteenkin.
Siltikään en valita.
<3 Lunta
<3 Pakkasta (vähä vähempi riittäs, mutta tääkin on ok.)
Ja meninhän opiskeluaikoina 5 km päähän fillarilla :D
Talven pimu täällä hei vaan o/
Ps. Venyttelin, etureidet juntturas. Eilinen suksien ulkoilutus tuntuu hyvältä, ei kipeältä. Ehkä pitää ens viikonloppuna hiihtää ahkerammin, että se tuntuu!
No, ennen kuin mieli muuttu, aloin pukea. Ja pukea. Oikeasti.
- Alusvaatteet
- Sukat
- Villasukat
- Kuomat
- Pitkikset
- Verkkarit
- Toppahousut
- Pitkähihanen paita
- Huppari
- Kevyttoppatakki
- Pipo
- Kaulahuivi
- Kahdet tumput
Olo kuin eskimolla.
Ei ollut kylmä ei, osa syynä ehkä yllätyshyökkäykset puolin ja toisin. 1,5 km päässä käytiin. Naamassa tuntu eniten, vaikka kai näytin siltä, että pankkiryöstö onnistuis. Ripset jääty, vähän jopa yhteenkin.
Siltikään en valita.
<3 Lunta
<3 Pakkasta (vähä vähempi riittäs, mutta tääkin on ok.)
Ja meninhän opiskeluaikoina 5 km päähän fillarilla :D
Talven pimu täällä hei vaan o/
Ps. Venyttelin, etureidet juntturas. Eilinen suksien ulkoilutus tuntuu hyvältä, ei kipeältä. Ehkä pitää ens viikonloppuna hiihtää ahkerammin, että se tuntuu!
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Lumi ja Ammi
Eilen myhäilin ja hymyilin, kun satoi lunta.
Tänä aamuna katsoin ulos ja tuumin, että toteutan eilisen suunnitelmani. MENEN HIIHTÄMÄÄN. Aamupala huiviin ja vähän lehtien selausta, eläinten lääppimistä, lumitöitäkin.
Monot jalkaan, sukset jalkaan ja hiihdin mäen alas, hakeakseni naveton vintistä sauvat. Kohtasin ongelman. En saanut monoja irti. No, kipusin mäen päälle, otin jalat pois monoista ja menin sisälle. Kuomat jalassa, sukset+monot kainalossa menin navetolle ja hain sauvat. Uusi yritys.
Hieman aluksi se tökki se meno, kun ei ihan oo riittävästi, mutta voi sitä iloa ja autuutta!
Tunsin, miten lihakset tekevät töitä, yläraajojen lihakset ovat ihan wtf tää touhu on? Ja mä hymyilin. Jalat nautti, pää nautti. Lykin tasatahtia, vatsalihaksia rutistaen selkärangan läpi, hikikarpalot menivät selässä. Edelleen hymyilin. Vaikka välillä vauhti oli hitaampaa kun "kävellen olisit jo perillä", mä hymyilin.
Kävin siis typerä virne naamalla hiihtämässä yhteensä 4 km.
Se ei ole paljon, mutta voi hyvänen aika, kun se oli hienoa! Ja hymy tähän :)
Miten niin tykkään talvesta ja lumesta?
Yks ongelma mulle kyllä jäi...
Tänä aamuna katsoin ulos ja tuumin, että toteutan eilisen suunnitelmani. MENEN HIIHTÄMÄÄN. Aamupala huiviin ja vähän lehtien selausta, eläinten lääppimistä, lumitöitäkin.
Monot jalkaan, sukset jalkaan ja hiihdin mäen alas, hakeakseni naveton vintistä sauvat. Kohtasin ongelman. En saanut monoja irti. No, kipusin mäen päälle, otin jalat pois monoista ja menin sisälle. Kuomat jalassa, sukset+monot kainalossa menin navetolle ja hain sauvat. Uusi yritys.
Hieman aluksi se tökki se meno, kun ei ihan oo riittävästi, mutta voi sitä iloa ja autuutta!
 |
| Aito maalaisjuntti hiihtämässä ;) |
Kävin siis typerä virne naamalla hiihtämässä yhteensä 4 km.
Se ei ole paljon, mutta voi hyvänen aika, kun se oli hienoa! Ja hymy tähän :)
Miten niin tykkään talvesta ja lumesta?
Yks ongelma mulle kyllä jäi...
lauantai 11. tammikuuta 2014
Liikkumisia ja lepoa
Mun Polarin FT7-sykemittarin patterit sano morjens syksyllä 2013, ja se jäi hyllyyn. Oli jo jäänyt tosin aiemmin, kun liikuin fiiliksella, enemmän aikaa katsoen ja kilometrejä. Vuoden vaihdetta lähetessä aloin tuumia, että voishan sitä mittaria taas käyttää aktiivisemmin, kun on selkeä tavoite, kunnon kohotus. Ostin sykemittarin joulukuussa 2011/tammikuussa 2012, en muista tarkasti. Se oli palkinto siitä, kun olin vuoden pitänyt painoni siinä, mihin sen sain vuoden 2010 aikana. Eli 60 kg.
Tänä vuonna kuin ns. lupauksena itselleni päätin vaihtaa patterit. Tai no, olin ne jo syksyllä ostanut, puoliksi tehty, eikö? Sykevyöhön sain vaihdettua ongelmitta, mutta itse kello-osio. Joo ei. Pyysin apuakin sen avaamiseen, mutta ei. Tarkistin netistä, missä olisi Polarin huoltoa ja vein sen Poriin, Kultasepänliike Lindroosiin. Ensin oli suunnitelmana, että sen vois hakea toisena päivänä. Mutta kun kuulivat, että olen vain sinä päivänä käymässä siellä, sain hakea kelloni 4 tunnin kuluttua! Sanoisin, että oikeaa asiakaspalvelua. Maksoi 7 e, joten ei kirvelly.
Mulla oli viime vuoden käytössä liikuntavihko, johon merkkarin päivittäin liikunnat: tavan, ajan, matkan. Nyt hankin tällekin vuodelle samanlaisen, ja onhan se tän kaks ekaa viikkoa täyttynytkin. Kuvassa siis punainen, kuten huomata saattaa, on viime vuotinen.
Olen aika paljon kävellyt tänä vuonna, lihaskuntoa ei ole vielä lainkaan. Pari kertaa venytellyt, ja voin kertoa, että useamminkin sitä voisi tehdä. Ainakin takareisi oli hyvin otetussa tilassa, jos ymmärätte, mitä tarkoitan. Tällä viikolla torstai oli se lepopäivä, ajoin töistä 140 km hammaslääkäriin, joka oli myöhässä, ja sieltä kotiin, jossa pesin auton. Klo. 20 asetuin katsoon maajusseja, liikunta ei ollut mielessä. Ja kuitenkin lepo on tärkeää, torstai-aamuna nimittäin oli kankea olo. Päätin silloin, että nyt huilitaan ja huomenna hutkitaan!
Suunnitelmissa on hiihtäminen, jos sitä lunta nyt viimein tulisi. Alkaa hieman kaihertaa, kun viime talvena hiihdin 200 km. Kahvakuulaan on tarkoitus tarttua, se on niin tehokas vempain. Ja venyttelyitä jatkaa, hieman tiheämmin kuin menneen 10 päivän aikana. Torstaisin jatketaan sulkapallon peluuta poikakaverin kanssa. Se oli hieman heikolla viime vuoden lopussa, kun mulla oli ikuisuusyskää ym. Jos nyt sitten.
Juoksua oon suunnitellu, mutta se ei vielä luonnistu. Ei nappaa niin paljoa. Mutta yritän ajatella positiivisesti, että kerään pohjakuntoa kävelemällä. Meneekö läpi?
Tänä vuonna kuin ns. lupauksena itselleni päätin vaihtaa patterit. Tai no, olin ne jo syksyllä ostanut, puoliksi tehty, eikö? Sykevyöhön sain vaihdettua ongelmitta, mutta itse kello-osio. Joo ei. Pyysin apuakin sen avaamiseen, mutta ei. Tarkistin netistä, missä olisi Polarin huoltoa ja vein sen Poriin, Kultasepänliike Lindroosiin. Ensin oli suunnitelmana, että sen vois hakea toisena päivänä. Mutta kun kuulivat, että olen vain sinä päivänä käymässä siellä, sain hakea kelloni 4 tunnin kuluttua! Sanoisin, että oikeaa asiakaspalvelua. Maksoi 7 e, joten ei kirvelly.
Juoksua oon suunnitellu, mutta se ei vielä luonnistu. Ei nappaa niin paljoa. Mutta yritän ajatella positiivisesti, että kerään pohjakuntoa kävelemällä. Meneekö läpi?
Kuka bloggaa? No maalaisjuntti.
Olen 27 vuotias nuorehko nainen, joka on kärsinyt ikäkriisistä reilun vuoden. Ja saanut siitä useasti muistutuksia, kiitos poikakaverin... Harrastan liikuntaa (josta tulen kertomaan, ylä- ja alamäistä, täälläkin), lisäksi toisinaan luen kirjoja, bloggaan ja silittelen eläimiä ja lepertelen ne pyörryksiin. Haluaisin osata leipomisen lisäksi laittaa ruokaa (josta ehkä uskallan täällä kertoa) ja entisöidä ainakin yhden vanhan kaapin. Sydämeltäni olen oikea maalaisjuntti, joka ei opiskeluajoista huolimatta pysynyt kaupungissa kuin pakolla.
Uuden vuoden alla mietin tälle vuodelle NIITÄ juttuja, ja koska olen nainen, laihdutus kuuluu asiaan. 3 kiloa on kivunnut vatsamakkaroiksi syksyllä jakoetan hätistän ne pois. Tähän pureudun ruokavaliolla, unohtamalla sokeriset tuotteet (eli karkit, heikkouteni, suklaan rinnalla.) Lisäksi liikunta kuuluu kuvioon ja pyrkimykseni on kohottaa kuntoa kevään aikana. Lisäksi kokkaaminen ja talouden perässä pysyminen ovat sivujuonteita. Leipominen on kivaa, vaikka aina teenkin siten, että muut syö, minä maistan. Jos on hyvää, maistan toisenkin kerran. Kokkaaminen vaan ei iske, mutta ei kai se vaikeaa voi olla? Lisäksi talous saa katsantoa, kun liian helposti tulee ostettua "jos tarviin tätä, tätä ei oo, aiku kiva." Säästän johonkin kohteeseen, aihe vielä outo.
Siinä siis tasapainon aiheita lyhyesti kuvattuna, katsotaan, miten se säilyy vai meneekö vallan nurin.
Uuden vuoden alla mietin tälle vuodelle NIITÄ juttuja, ja koska olen nainen, laihdutus kuuluu asiaan. 3 kiloa on kivunnut vatsamakkaroiksi syksyllä ja
Siinä siis tasapainon aiheita lyhyesti kuvattuna, katsotaan, miten se säilyy vai meneekö vallan nurin.
 |
| Lähde |
perjantai 10. tammikuuta 2014
Tasapainon polulla
Tämä on tähän mennessä neljäs viides blogini, kolme edellistä ovat jollakin tavalla käsitelleet liikuntaa ja laihduttamista. Tämä blogi, ainakin näin alkuperäisenä ajatuksena, tulee sisältään niitä asioita, joita elämässäni on minun tasapainoni vuoksi. Ihan kaikkea elämästäni en tokikaan täällä kerro, vaan niistä asioista, jotka kuuluvat minun tasapainotuskeinoihini liittyen hyvinvointiin. Liikunta, syöminen, herkut, kokkaaminen ja leipominen sekä eläimet ja mitä milloinkin tulee mieleen.
Niin paljon elämässä saa upotettua aikaa kaikkeen negatiiviseen ja ikävään, että tämän vuoden ekan työpäivän aamuna, kellon soidessa 6.20 (en ole aamuihmisiä), ensin ajattelin "En jaksa!" Seuraava ajatus jo olikin "Ei, kun nyt ajattelen positiivisesti. Työ on kivaa ja saan siitä työkokemusta." Eli pyrin löytämään asioista positiivisia puolia. Mutta en kuitenkaan aio tehdä tästä vaaleanpunaista unelmaa, vaan realiteetit huomioiden, ei aina voi jaksaa/haluta/voida onnistua. Sitä elämä on, tasapainotellen.
Perusajatus on, etten ala väkisin kirjoittaa, vaan kun tuntuu siltä. Hyvältä. Tykkään joka tapauksessa kirjoittaa ja kirjankin kirjoittaminen on ei-niin-salainen haaveeni, että ehkä saan sitä näin purettua.
Katsotaan, miten tämä polku lähtee etenemään.
Niin paljon elämässä saa upotettua aikaa kaikkeen negatiiviseen ja ikävään, että tämän vuoden ekan työpäivän aamuna, kellon soidessa 6.20 (en ole aamuihmisiä), ensin ajattelin "En jaksa!" Seuraava ajatus jo olikin "Ei, kun nyt ajattelen positiivisesti. Työ on kivaa ja saan siitä työkokemusta." Eli pyrin löytämään asioista positiivisia puolia. Mutta en kuitenkaan aio tehdä tästä vaaleanpunaista unelmaa, vaan realiteetit huomioiden, ei aina voi jaksaa/haluta/voida onnistua. Sitä elämä on, tasapainotellen.
Perusajatus on, etten ala väkisin kirjoittaa, vaan kun tuntuu siltä. Hyvältä. Tykkään joka tapauksessa kirjoittaa ja kirjankin kirjoittaminen on ei-niin-salainen haaveeni, että ehkä saan sitä näin purettua.
Katsotaan, miten tämä polku lähtee etenemään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)