Keittiöpuuhia osa 1 (ja menneen myöntäminen)

Mua alko leivotuttaa. Yleensä leivon, kun on stressiä. Nyt ei ole sitä, vaan vain leivotutti. Halusin tehdä nimittäin sämpylöitä, en edes tie, koska olisin niitä tehnyt. En kuitenkaan halunnut niiden olevan vain yksi ainut toiminnan kohde, vaan valikoin kinkku/kastematopiirakan ja vadelmapiirakan myös kuvioihin.

Ja koska haluan oppia tekemään ruokaa, ja siitä tännekin lupasin kirjoittaa, niin tässä on ns. vahvuudestani, leipomisesta kuvia :D

 Vadelma-valkosuklaa-saksanpähkinäpiirakka. Vadelmat oli kyllä nam! Muuten tuo ei niin uppoa, mutta maistoin sitä kyllä. En kiellä.

 Kastemato... siis kinkkupiirakka. Hirween rasvasta tavaraa.

Siinä ne on tarjolla!

Ja niin taikinasta tuli suuuuria sämpylöitä! Oli hyvää, seassa siis sämpyläjauhojen lisäksi eilistä perunamuussia. Kuohkeita ja puolikas riittää vallan hyvin.

Nämä siis onnistu. Jostain syystä leipominen on kivaa, oon sitä jo jonkun aikaa tehnyt. Lehdistäkin selaan ohjeita ja yleensä aina nappaamani (lue: repimäni) ohje on leipumus, ei ruoka. Tänään tosin nuo sämpylät oli liian pitkäs liaas, eka taikina tehdä, sitä kohottaa, sit leipoa ja taas kohottaa. Onneks leivinuuni paisto nopeesti!

Kerrotaan nyt sitten tämän viikon mokakin. Päätin yllättää poikakaverin appelsiiniriisillä. Eli kermavaahdon sekaan riisiä ja appelsiinia, sokeria joukkoon. Näin ohje siis päässäni.
Vatkasin kerman.
Keitin riisin.
Palastelin kolme appelsiinia.
Jäähdytin riisiä ja kiitän tässä vaiheessa kaikkia voimia ja kaikkea, että olin koko ajan yksin... Nimittäin...

Iskin suuressa viisaudessani koko keitinpussillisen riisiä kermaan, jota oli siis 2 dl. Joo. Se oli sitten kerma-riisipallo. Järkyttävää.

Peitin jälkeni kuin paraskin rikollinen, vain vaahdotuskippo jäi tiskikaappiin, mutta ei se epäilyksiä herättäny.

Joten.. Mitä opin? Jos hiemankin epäilen, niin kannattaa/on suositeltava tarkistaa eri aineiden suhdemäärät... No, ei vielä mennyt usko, vuorossa jauhelihapihvit ja kukkakaalimuusi viikonloppuna. Jos ne menee pilalle...