Niin paljon elämässä saa upotettua aikaa kaikkeen negatiiviseen ja ikävään, että tämän vuoden ekan työpäivän aamuna, kellon soidessa 6.20 (en ole aamuihmisiä), ensin ajattelin "En jaksa!" Seuraava ajatus jo olikin "Ei, kun nyt ajattelen positiivisesti. Työ on kivaa ja saan siitä työkokemusta." Eli pyrin löytämään asioista positiivisia puolia. Mutta en kuitenkaan aio tehdä tästä vaaleanpunaista unelmaa, vaan realiteetit huomioiden, ei aina voi jaksaa/haluta/voida onnistua. Sitä elämä on, tasapainotellen.
Perusajatus on, etten ala väkisin kirjoittaa, vaan kun tuntuu siltä. Hyvältä. Tykkään joka tapauksessa kirjoittaa ja kirjankin kirjoittaminen on ei-niin-salainen haaveeni, että ehkä saan sitä näin purettua.
Katsotaan, miten tämä polku lähtee etenemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sinulle (: