Lumi ja Ammi

Eilen myhäilin ja hymyilin, kun satoi lunta.

Tänä aamuna katsoin ulos ja tuumin, että toteutan eilisen suunnitelmani. MENEN HIIHTÄMÄÄN. Aamupala huiviin ja vähän lehtien selausta, eläinten lääppimistä, lumitöitäkin.

Monot jalkaan, sukset jalkaan ja hiihdin mäen alas, hakeakseni naveton vintistä sauvat. Kohtasin ongelman. En saanut monoja irti. No, kipusin mäen päälle, otin jalat pois monoista ja menin sisälle. Kuomat jalassa, sukset+monot kainalossa menin navetolle ja hain sauvat. Uusi yritys.

Hieman aluksi se tökki se meno, kun ei ihan oo riittävästi, mutta voi sitä iloa ja autuutta!

Aito maalaisjuntti hiihtämässä ;)

Tunsin, miten lihakset tekevät töitä, yläraajojen lihakset ovat ihan wtf tää touhu on? Ja mä hymyilin. Jalat nautti, pää nautti. Lykin tasatahtia, vatsalihaksia rutistaen selkärangan läpi, hikikarpalot menivät selässä. Edelleen hymyilin. Vaikka välillä vauhti oli hitaampaa kun "kävellen olisit jo perillä", mä hymyilin.

Kävin siis typerä virne naamalla hiihtämässä yhteensä 4 km.

Se ei ole paljon, mutta voi hyvänen aika, kun se oli hienoa! Ja hymy tähän :)

Miten niin tykkään talvesta ja lumesta?

Yks ongelma mulle kyllä jäi...