lauantai 22. helmikuuta 2014

Hyötyliikuntaa todellisena hyötynä

Tänään sain kunnon testit kunnolleni. Nimittäin tein lumitöitä, siivosin, pesin auton ja tein navetassa hyvän työn.

Aamulla tein lumitöitä, kolasin kolme polkua auki ja oli hiki. Se oli päivän eka hiki.

Vein mattoja (5 pitkää) pihalle ja puistelin ne roikkumaan mattotelineelle, imuroin seitsemän huonetta ja portaikon ja pesin kolmen lattiat (+wc.) Hain toki matot takaisin. Ja siivosin toisen vessan lattian. Ei ollut vilu ei.

Menin peseen autoa, mutta veden ollessa padassa kylmää ja sen siis lämmetessä tyhjäsin kahden vasun karsinan alun. Eli työnsin kolalla peet eteenpäin ja siitä sivulle ja heittelin ne looriin (jonne lehmät asioi) ja siivosin viereistä tilaa. Hain siihen vettä 15 litran ämpärillä ja huuhtelin. Pitkähihanen paita oli vähän liikaa.

Pesin auton, joka oli tosi hieno, viininpunainen auto harmaana, ihan kattoa myöten. Olen saattanut ajella siis jonkin verran, yleensä 800 km viikossa. Hinkata sai.

Eli siinä konkreettiset esimerkit. Ei se, paljonko nostan penkistä (tuskin mitään), ei se, paljonko jaksan juosta.

Vaan se, miten sain ja pystyin ja kykenin auttamaan perheeni jäseniä töissä heidän huonon kuntonsa/kiireensä vuoksi tekemällä töitä käyttäen omaa kroppaani, lihaksiani ja kuntoani. Kiitos sille.

Olo on hyvin tyytyväinen, vaikka lenkkiä en jaksa nyt suorittaa, en edes kuntopyöräillä tai venytellä. Illan vain olen, luen kirjaa, käyn saunassa ja katson Putousta.

Hyvään oloon on muuten sekin syy, että paino on hitusen laskenut (800g, jos ei vaaka huijaa) ja vyötäröltä ym. mahasta on kadonnut senttejä sitten tammikuun mittaukseni. Jotain olen siis tehnyt oikein. Vielä on matkaa viime ja sitä edelliseen kesään, kun olo oli mahasta ok (suurin haasteeni.) Odotan sitä, kun vaatteet eivät siitä kohtaa purista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sinulle (: