Lepopv=ajelupäivä ja karkkia

Läksin tänä aamuna ajamaan 6.45, perillä olin siitä kahden tunnin päästä. Oli hivenen pakarat jumis, mutta voi autuus, mikä ihana valoisuus tuli ajaessa! Oletteko huomanneet, miten päivän valoisuus oikeasti pitenee? En ole aiemmin tätä huomannut, että jo tammikuulla se muuttuu: illalla voi ajaa töistä tullessa (16.00-16.50) lyhyillä valoilla ja nyt aamuisin klo. 8.00-> saa ajaa lyhyillä! Voi ihanaa! Eipä tästäkään voisi iloita, jos ei syksyn synkkyyttä olisi ollut, sanon minä.

Takaisin asiaan. Juttelin kenties tulevan pomoni kanssa 2,5 h. Tuumittiin työkuvioita ym. Lähdin taas ajamaan 11.30, ja olin abcilla syömässä ja tankkaamassa vähä yli tunnin kuluttua. Hetken mietin lehtipihviä, mutta tuon alla olevan kanasalaatin otin. Pohjalla oli aamuinen tee pussipuuron, raejuuston ja kiisselin kera, määränpäässä tee juusto-tomaattivoileivän kanssa (pieni vaalea) ja proteiinipatukka lähtiessä. Kanasalaatti meni nopeasti, kana oli hivenen mausteista (en välitä mausteista) ja kastiketta en ottanut. Juomana vesi ja maito, aluksi söin pienet ruisleivät.

Matkalla kotikaupungissa poikkesin kaupassa ja laskeskelin ajaneeni 360 km tänään. Enää ei tunnu niin pakaroissa...

Kotiin päästyäni huomasin tuoretta kakkoa ja sitähän EN ohita. Otin siis kakkoa kinkun kanssa, päälle kasvattamaani herneenversoa! NAM! Tuore kakko=taivas.

Muuten olinkin hiljokseen, luin lehtiä, vellasin eläimiä navetos (halailin ja silitin), katselin tv:ta ja vähän nukuinkin. Mietin ankarasti asioita. Tällanen lepopv, kroppa tahto sen ja sen se sai.

Tämän kuun alussa katselin kaupassa alla olevaa bonbon-pussia ja mietin, että sitä haluaisin maistaa. En kuitenkaan ostanut. Kunnes tänään ostin ja kolme lakupötköä. En ole tällä kuulla ostanut karkkia (\o/) ja tämäkin oli tietoista. Halusin vähentää sen syömistä, niin aika lailla se ostaminen vaikuttaa.

Kuitenkin mietin kuun aikana, että voisin kuun vika pv ostaa ja tän päiväisen reissun perusteella (ja kyllä, väsymyksenkin) päätin sen tehdä. Vähän haluan testata aineenvaihduntaakin, mitä tapahtuu?

Ja siis voi hyvänen aika! NUO ON HYVIÄ! Ne on kaatissäkin niitä ylihyviä lokin läjäyksiä (miten houkuttelevat nimet ;) Ja pussissa on 125 g. Riittävästi. Suosittelen.

Mutta koska huomenna alkaa helmikuu (mihin tammikuu meni, tä?), niin en taas osta karkkia. Paitsi ehkä kuun vika pv. Tuon ylläolevan pussin. Tullut hyvä automaatio siihen, ettei osta. Tarjotessa olen syönyt, kerran hieman enemmän, mutta hei, kerran 31 päivän aikana Mielestäni olen hyvin hallinnut karkin syöntiä, omaa peikkoani.

Näillä eväillä viikonloppuun!

Kahvassa kuula

Ja kahva kädessäni/käsissäni.

Oli muuten paaaljon mielekkäämpää tehdä kolmea liikettä 10-15 kertaa vuorollaan ja sit uus kierros, menin kolme kierrosta kaikkia ja olikohan 4-5 settiä, siis sarjaa. Tähän asti kun oon mennyt minuutin kutakin liikettä, niin tää oli kyllä nyt kivempi tapa.  Ei ehtiny edes kyllästyä!

Se vaan vähä nauratti, kun tein sarjaa loppuun kolmannes liikkees, aloin tuumia, mikä se eka oli :D Eli en kirjannu ylös niitä, enkä siis suunnitellu. Ihmeen hyvin ne sain mentyä, ei ihan oo muisti menny.

Joten vois kai sitä suunnitella vähä liikkeitä etukäteen, vaikka voi kai itteensä yllättääkin.

Onks teillä suosikkikahvakuulaliikkeitä vinkiks meikälle?

Levotonta(ko) oloa?

Olen tällä viikolla kävellyt, venytellyt ja pelannut sulkapalloa.

Eilen kävin ohjatussa kuulassa, samalla herralla kuin viime kesänä. Mulla oli eka kutosen kuula, mutta otin kaveriks kasin. Sillä teinkin suurimman osan, kutosella meni ne, missä liikuttiin liki päätä (kuten vatsalihaksis. Joku ajatus, et se putoo päähän :( ) Ja oli se vaa hienoa se kuulailu.

Menin hyvis ajois paikalle ja suuntana takarivi. Multa kysyttiin, että siksikö ajoissa, että näen ketä tulee edellisestä jumpasta. :D Ihan niin utelias sielu en ole.

Paikka oli siis tän kuus avattu täysin uusi liikuntastudio, jossa oli ilmaisia jumppia eilispäivän. Mitkään bollywoodit ei nyt inspiroinu lainkaan, niin menin tuttuun kuulaan, kun se ohjaajakin oli niin hyvä kesällä. Ja olihan se. Tykkään hänen tavastaan, että biisin aikana tehdään 2-4 liikettä 5-15 toistona. Ihan itte saa päättää määrän! Se sopii mulle.

Tänään tunnen tehneeni eilen jotain etenkin takareisissä.

Ja päässä jälleen ilon siitä, että sain potkua kuulata taas itekseni!

Enkä edes voi käyttää 6 kg kuulaa, kun löytyy 8 kg, 10 kg ja 12 kg. :D

Mutta pohdintanahan onkin, liikunko tänään? Hiihtäminen inspirois, kun tuli luntakin lisää. Tosin tällä viikolla olen liikkunut joka päivä, tosin perjantain kävely oli aika harrasta menoa, ei tullut hiki, ei syke noussut. Todellinen ppp.

Ru-ru-ruokaa! Ja keittiöpuuhia osa 3

 Tässä maanantain ilta-ateria. Jauhelihapihvi, veneperunat (kerran tein näitä, sen jälkeen melkein joka viikko (tähän asti kanan kanssa), ketsuppia ja salaattia maidon kera.

 Iltapala samaisena päivänä, puoli purkkia rahkaa ja tuo purkillinen mansikkaa. Voi kesä ja mansikat, kun tulitte mieleen!

 Keskiviikon iltapalaa, lisäksi naposteluporkkanoita ja teetä, sekä mandariineja.

 Tän taisin syödä ennen lenkkiä, aiemmin syöty kalakeitto ruisleivän ja maidon kera aiheutti tän "jälkkärin" syömisen.

Tänään tein tätä->

 Mun piti tehdä raejuustopiirakkaa, mutta hakiessani kjaupasta siihen aineita otin juustopussin. Jonka takana oli tuo ohje.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Ihan syötävää, ja tulipa kokeiltua. Ei nyt mihinkään sfääreihin päästy.

Keskiviikko viikon taittoi

Oon tällä viikolla kävellyt lenkkimielessä 6+6+5=17 km. Maanantaina venyttelin, eilen ja tänään jää välistä, puhti sellane. Huomenna tiedos sulkkista, viime viikolla testasin samassa paikassa, osaanko tehdä voltin renkais eteen- ja taaksepäin, KYLLÄ. Ja pidin itteeni pääalaspäin hetken. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa :)

Iltapalaks on teetä, porkkanaa, mandariinia ja välipalarahkaa, suottaa olla, ettei kaikki uppoo.

Jutan show jää välistä, joku pyryharakka istuu tv:n antennilla, niin sei toimi. Onneks ostin MeNaisetSportin, jotain ajankulua.

Kilpa-ajot

Lähdet kävelemään lenkille, olet pukeutunut hyvin, hyvin lämpimästi, silmät vain näkyvät.

Kääntyessäsi tielle huomaat edellä herran, ehkä keski-ikäisen. Hän kävelee jonkun matkan päässä.

Edetessäsi vaihdat tien toiselle puolelle.

Ja sitten se iskee.

"Mitäs, jos ohittaisin tuon ukon?"

Ja niin lähdet kävelemään nopeammin. Et tietoisesti ajattele tavoitettasi, vaan kuuntelet samalla musiikkia korvissasi. Nautiskelet pakkasilmasta. Ihailet kauniita pakkaspuita.

"Oho, oon saanut sitä vähän kiinni. Heh, ihanku se nopeuttais kävelyään."

Alat olla tarkempi toimissasi tavoitteesi suhteen, alat kävellä nopeammin.

"Kas, menemme samaan tahtiin. Alanko teputtaa nopeampaa?"

Ja niin teputat. Ei, se ei ole juttusi. Säädät kävelyn itsellesi luonnollisiin tahtiin, jonkun mielestä pitkiin askeliin.

Kiihdytät kävelyäsi ja naureskelet sisäisesti, tähänkö aikuisuus on johtanut?

Kävelet, kävelet, ihankuin silmäkulmasta näkyisi ukko, ihankuin korviin kuuluisi kahisevat askeleet tien toiselta puolelta.

Kävelet, kävelet, kävelet, toivot, ettei ukko käänny samaan suuntaan, kuin sinä, pitääkö koko lenkki (6 km) kisailla?

Olet kääntynyt hetken aikaa sitten, katsot taaksesi tyyliin "Tuleeko ketään, kun nyt vaihdan puolta?"

Kaukana tulee joku nainen.

Luovutusvoitto vai mikä, mutta karistit ukon.

Loppusaldona 6,19 km 1 h 2 min.

Kokeillen ja kiinnostustuminen

Seuraamissani blogeissa on puhuttu ja kokeiltu erilaisia proteiinijuttuja. Ite en oo ostanu kuin patukoita ja nekin niitä pieniä versioita, Leaderin siis. Tarjouksen nähtyäni päätin kokeilla...

... näitä. Ja ainakin tuo eka oli hitusen jauhonen, mitä ne pikku versiot ei ole. Tässä oli jokin tuttu maku, mutta ei nähtävästi niin tuttu, että sen enää muistaisin. Muita en ole vielä maistanut.

No tästä taisin lukea lasienkulin blogista, CocoVin patukasta. Ostin tän ja appelsiinin makuisen, sen olen maistellut. En aio toiste ostaa, naama irvees maistelin.

Tätä kirjaa olen nyt lukenut pikku hiljaa. Tykkään tästä, tässä on hyviä vinkkejä eri lajeihin, syömiseen ja liikunnan tuomasta ilosta muistutuksia. Hieman haaveilen hankintaa omaksi asti.

 Olen seurannut pari jaksoa Olgan kotona-ohjelmaa, jossa Olga kokkaa paljon speltistä. En ole kuitenkaan alkanut asiaa tutkia, mutta ei se mitään, sillä Maaseudun tulevaisuuden välissä tullut Kantri-lehti kertoo siitä. Onpa Olga jakanut lehdessä joitain spelttiin liittyviä ohjeitaankin. Kiinnostuin sen verran, että haluaisin testata spelttiä ihan oikeasti.

Onko speltti kellekään tuttu?

Ja sitten huutoa, en pääse lasienkulin blogiin enää? :( Olisin sen tähän linkittäny!

Keittiöpuuhia osa 2, hieman liikuntaa ja muuta höpinää

Tadaa! Tein jauhelihapihvejä! Käytössä naudanliha 17% ja äiten ohjeet muista jutuista. Hyvin mielenkiintoista laittaa mausteita, kun se näytti kädellä kaks kertaa ravistelun maustepurkille. Maitoa ja korppujauhoja noin desi ja silmämääräsesti mentiin "nyt riittää." Sentään yks kananmuna oli selkeä :P

 

Voivoi, kun on hyvän näkösiä! Olin kaukaa viisas ja tein nämä nyt, niin viikolla voi vaan syödä. Illalla klo. 17 tultuani töistä ei pitkäkestoinen ruuanlaitto nappaa lainkaan.

 Aamupäivällä otin kuvia, olen kotikotona ottanut nyt kesällä, syksyllä ja talvella kuvia samoista paikoista. Tällanen oma pieni projekti kotitalosta ja pihapiiristä tulevaisuuteen :)

 Tsädääm! Kukaan ei voi olla huomaamatta, että mono on IRTI suksesta! :D

 Voi autuus, tykkään talvesta!

Ja auringosta, ympäri vuoden!

Keittiöpuuhia osa 1 (ja menneen myöntäminen)

Mua alko leivotuttaa. Yleensä leivon, kun on stressiä. Nyt ei ole sitä, vaan vain leivotutti. Halusin tehdä nimittäin sämpylöitä, en edes tie, koska olisin niitä tehnyt. En kuitenkaan halunnut niiden olevan vain yksi ainut toiminnan kohde, vaan valikoin kinkku/kastematopiirakan ja vadelmapiirakan myös kuvioihin.

Ja koska haluan oppia tekemään ruokaa, ja siitä tännekin lupasin kirjoittaa, niin tässä on ns. vahvuudestani, leipomisesta kuvia :D

 Vadelma-valkosuklaa-saksanpähkinäpiirakka. Vadelmat oli kyllä nam! Muuten tuo ei niin uppoa, mutta maistoin sitä kyllä. En kiellä.

 Kastemato... siis kinkkupiirakka. Hirween rasvasta tavaraa.

Siinä ne on tarjolla!

Ja niin taikinasta tuli suuuuria sämpylöitä! Oli hyvää, seassa siis sämpyläjauhojen lisäksi eilistä perunamuussia. Kuohkeita ja puolikas riittää vallan hyvin.

Nämä siis onnistu. Jostain syystä leipominen on kivaa, oon sitä jo jonkun aikaa tehnyt. Lehdistäkin selaan ohjeita ja yleensä aina nappaamani (lue: repimäni) ohje on leipumus, ei ruoka. Tänään tosin nuo sämpylät oli liian pitkäs liaas, eka taikina tehdä, sitä kohottaa, sit leipoa ja taas kohottaa. Onneks leivinuuni paisto nopeesti!

Kerrotaan nyt sitten tämän viikon mokakin. Päätin yllättää poikakaverin appelsiiniriisillä. Eli kermavaahdon sekaan riisiä ja appelsiinia, sokeria joukkoon. Näin ohje siis päässäni.
Vatkasin kerman.
Keitin riisin.
Palastelin kolme appelsiinia.
Jäähdytin riisiä ja kiitän tässä vaiheessa kaikkia voimia ja kaikkea, että olin koko ajan yksin... Nimittäin...

Iskin suuressa viisaudessani koko keitinpussillisen riisiä kermaan, jota oli siis 2 dl. Joo. Se oli sitten kerma-riisipallo. Järkyttävää.

Peitin jälkeni kuin paraskin rikollinen, vain vaahdotuskippo jäi tiskikaappiin, mutta ei se epäilyksiä herättäny.

Joten.. Mitä opin? Jos hiemankin epäilen, niin kannattaa/on suositeltava tarkistaa eri aineiden suhdemäärät... No, ei vielä mennyt usko, vuorossa jauhelihapihvit ja kukkakaalimuusi viikonloppuna. Jos ne menee pilalle...

Omatekonen jumppa

"Kuulaatsä huomenna?"

"Riippuu, oleks paikalla?"

"En."

"No sit mä kuulaan."

Siinä eilisillan keskustelu. 

Töiden jälkeen söin, luin paikallislehteä, tiskasin, imuroin, pakkasin. Pelkkä kahvakuula ei houkutellut, noin kahden kuukauden tauon jälkeen. Ikävää, mutta totta. 

Niinpä tein vatsoja, punnersin, tein keppijumppaa ja vähän kuulasinkin. Sain kolkyt minsaa hurahtaan ja hien pintaan.

Jaa, huono kunto vai?

Jep. 

Nyt meen venytteleen ja tesmiin, onko etureidet edelleen ihan piukeena. 

Ps. Taputan itseäni päähän ruuasta, makeaa ei tee mieli. Ja jos tekee, ajattelen viikonlopun jogurttirusinoita, niitä ei paljoa tarvi nauttia, että kokee olonsa kiitos, ei kiitos.

-19 on asennekysymys

Mulla on ns. päivän rytmissä, että klo. 19 meen ulos lenkille, arkipäivisin siis näin. Tänään köllin kainalossa peiton alla katsellen McLeodin tyttäriä (suosittelen, ohjelmaakin), kun kuulin kysymyksen: "Mennäänkö ulos? Ihme, kun tällasta kuulee, koska noin 90% kävelylenkeistä teen yksin. Pakkanen kuulemma saa sekaisin :D

No, ennen kuin mieli muuttu, aloin pukea. Ja pukea. Oikeasti.

• Alusvaatteet
• Sukat
• Villasukat
• Kuomat
• Pitkikset
• Verkkarit
• Toppahousut
• Pitkähihanen paita
• Huppari
• Kevyttoppatakki
• Pipo
• Kaulahuivi
• Kahdet tumput

Olo kuin eskimolla.

Ei ollut kylmä ei, osa syynä ehkä yllätyshyökkäykset puolin ja toisin. 1,5 km päässä käytiin. Naamassa tuntu eniten, vaikka kai näytin siltä, että pankkiryöstö onnistuis. Ripset jääty, vähän jopa yhteenkin.

Siltikään en valita.

<3 Lunta
<3 Pakkasta (vähä vähempi riittäs, mutta tääkin on ok.)
Ja meninhän opiskeluaikoina 5 km päähän fillarilla :D

Talven pimu täällä hei vaan o/

Ps. Venyttelin, etureidet juntturas. Eilinen suksien ulkoilutus tuntuu hyvältä, ei kipeältä. Ehkä pitää ens viikonloppuna hiihtää ahkerammin, että se tuntuu!

Lumi ja Ammi

Eilen myhäilin ja hymyilin, kun satoi lunta.

Tänä aamuna katsoin ulos ja tuumin, että toteutan eilisen suunnitelmani. MENEN HIIHTÄMÄÄN. Aamupala huiviin ja vähän lehtien selausta, eläinten lääppimistä, lumitöitäkin.

Monot jalkaan, sukset jalkaan ja hiihdin mäen alas, hakeakseni naveton vintistä sauvat. Kohtasin ongelman. En saanut monoja irti. No, kipusin mäen päälle, otin jalat pois monoista ja menin sisälle. Kuomat jalassa, sukset+monot kainalossa menin navetolle ja hain sauvat. Uusi yritys.

Hieman aluksi se tökki se meno, kun ei ihan oo riittävästi, mutta voi sitä iloa ja autuutta!

Aito maalaisjuntti hiihtämässä ;)

Tunsin, miten lihakset tekevät töitä, yläraajojen lihakset ovat ihan wtf tää touhu on? Ja mä hymyilin. Jalat nautti, pää nautti. Lykin tasatahtia, vatsalihaksia rutistaen selkärangan läpi, hikikarpalot menivät selässä. Edelleen hymyilin. Vaikka välillä vauhti oli hitaampaa kun "kävellen olisit jo perillä", mä hymyilin.

Kävin siis typerä virne naamalla hiihtämässä yhteensä 4 km.

Se ei ole paljon, mutta voi hyvänen aika, kun se oli hienoa! Ja hymy tähän :)

Miten niin tykkään talvesta ja lumesta?

Yks ongelma mulle kyllä jäi...

Liikkumisia ja lepoa

Mun Polarin FT7-sykemittarin patterit sano morjens syksyllä 2013, ja se jäi hyllyyn. Oli jo jäänyt tosin aiemmin, kun liikuin fiiliksella, enemmän aikaa katsoen ja kilometrejä. Vuoden vaihdetta lähetessä aloin tuumia, että voishan sitä mittaria taas käyttää aktiivisemmin, kun on selkeä tavoite, kunnon kohotus. Ostin sykemittarin joulukuussa 2011/tammikuussa 2012, en muista tarkasti. Se oli palkinto siitä, kun olin vuoden pitänyt painoni siinä, mihin sen sain vuoden 2010 aikana. Eli 60 kg.

Tänä vuonna kuin ns. lupauksena itselleni päätin vaihtaa patterit. Tai no, olin ne jo syksyllä ostanut, puoliksi tehty, eikö? Sykevyöhön sain vaihdettua ongelmitta, mutta itse kello-osio. Joo ei. Pyysin apuakin sen avaamiseen, mutta ei. Tarkistin netistä, missä olisi Polarin huoltoa ja vein sen Poriin, Kultasepänliike Lindroosiin. Ensin oli suunnitelmana, että sen vois hakea toisena päivänä. Mutta kun kuulivat, että olen vain sinä päivänä käymässä siellä, sain hakea kelloni 4 tunnin kuluttua! Sanoisin, että oikeaa asiakaspalvelua. Maksoi 7 e, joten ei kirvelly.

Mulla oli viime vuoden käytössä liikuntavihko, johon merkkarin päivittäin liikunnat: tavan, ajan, matkan. Nyt hankin tällekin vuodelle samanlaisen, ja onhan se tän kaks ekaa viikkoa täyttynytkin. Kuvassa siis punainen, kuten huomata saattaa, on viime vuotinen.

Olen aika paljon kävellyt tänä vuonna, lihaskuntoa ei ole vielä lainkaan. Pari kertaa venytellyt, ja voin kertoa, että useamminkin sitä voisi tehdä. Ainakin takareisi oli hyvin otetussa tilassa, jos ymmärätte, mitä tarkoitan. Tällä viikolla torstai oli se lepopäivä, ajoin töistä 140 km hammaslääkäriin, joka oli myöhässä, ja sieltä kotiin, jossa pesin auton. Klo. 20 asetuin katsoon maajusseja, liikunta ei ollut mielessä. Ja kuitenkin lepo on tärkeää, torstai-aamuna nimittäin oli kankea olo. Päätin silloin, että nyt huilitaan ja huomenna hutkitaan!

Suunnitelmissa on hiihtäminen, jos sitä lunta nyt viimein tulisi. Alkaa hieman kaihertaa, kun viime talvena hiihdin 200 km. Kahvakuulaan on tarkoitus tarttua, se on niin tehokas vempain. Ja venyttelyitä jatkaa, hieman tiheämmin kuin menneen 10 päivän aikana. Torstaisin jatketaan sulkapallon peluuta poikakaverin kanssa. Se oli hieman heikolla viime vuoden lopussa, kun mulla oli ikuisuusyskää ym. Jos nyt sitten.

Juoksua oon suunnitellu, mutta se ei vielä luonnistu. Ei nappaa niin paljoa. Mutta yritän ajatella positiivisesti, että kerään pohjakuntoa kävelemällä. Meneekö läpi?

Kuka bloggaa? No maalaisjuntti.

Olen 27 vuotias nuorehko nainen, joka on kärsinyt ikäkriisistä reilun vuoden. Ja saanut siitä useasti muistutuksia, kiitos poikakaverin... Harrastan liikuntaa (josta tulen kertomaan, ylä- ja alamäistä, täälläkin), lisäksi toisinaan luen kirjoja, bloggaan ja silittelen eläimiä ja lepertelen ne pyörryksiin. Haluaisin osata leipomisen lisäksi laittaa ruokaa (josta ehkä uskallan täällä kertoa) ja entisöidä ainakin yhden vanhan kaapin. Sydämeltäni olen oikea maalaisjuntti, joka ei opiskeluajoista huolimatta pysynyt kaupungissa kuin pakolla.

Uuden vuoden alla mietin tälle vuodelle NIITÄ juttuja, ja koska olen nainen, laihdutus kuuluu asiaan. 3 kiloa on kivunnut vatsamakkaroiksi syksyllä ja koetan hätistän ne pois. Tähän pureudun ruokavaliolla, unohtamalla sokeriset tuotteet (eli karkit, heikkouteni, suklaan rinnalla.) Lisäksi liikunta kuuluu kuvioon ja pyrkimykseni on kohottaa kuntoa kevään aikana. Lisäksi kokkaaminen ja talouden perässä pysyminen ovat sivujuonteita. Leipominen on kivaa, vaikka aina teenkin siten, että muut syö, minä maistan. Jos on hyvää, maistan toisenkin kerran. Kokkaaminen vaan ei iske, mutta ei kai se vaikeaa voi olla? Lisäksi talous saa katsantoa, kun liian helposti tulee ostettua "jos tarviin tätä, tätä ei oo, aiku kiva." Säästän johonkin kohteeseen, aihe vielä outo.

Siinä siis tasapainon aiheita lyhyesti kuvattuna, katsotaan, miten se säilyy vai meneekö vallan nurin.

Lähde

Tasapainon polulla

Tämä on tähän mennessä neljäs viides blogini, kolme edellistä ovat jollakin tavalla käsitelleet liikuntaa ja laihduttamista. Tämä blogi, ainakin näin alkuperäisenä ajatuksena, tulee sisältään niitä asioita, joita elämässäni on minun tasapainoni vuoksi. Ihan kaikkea elämästäni en tokikaan täällä kerro, vaan niistä asioista, jotka kuuluvat minun tasapainotuskeinoihini liittyen hyvinvointiin. Liikunta, syöminen, herkut, kokkaaminen ja leipominen sekä eläimet ja mitä milloinkin tulee mieleen.

Niin paljon elämässä saa upotettua aikaa kaikkeen negatiiviseen ja ikävään, että tämän vuoden ekan työpäivän aamuna, kellon soidessa 6.20 (en ole aamuihmisiä), ensin ajattelin "En jaksa!" Seuraava ajatus jo olikin "Ei, kun nyt ajattelen positiivisesti. Työ on kivaa ja saan siitä työkokemusta." Eli pyrin löytämään asioista positiivisia puolia. Mutta en kuitenkaan aio tehdä tästä vaaleanpunaista unelmaa, vaan realiteetit huomioiden, ei aina voi jaksaa/haluta/voida onnistua. Sitä elämä on, tasapainotellen.

Perusajatus on, etten ala väkisin kirjoittaa, vaan kun tuntuu siltä. Hyvältä. Tykkään joka tapauksessa kirjoittaa ja kirjankin kirjoittaminen on ei-niin-salainen haaveeni, että ehkä saan sitä näin purettua.

Katsotaan, miten tämä polku lähtee etenemään.