Täällä piiitkä tauon jälkeen, jolloin on toki tapahtunut paljon (jotenkin tuntuu, ettei kerkiä/ei kiinnosta istua koneella, vaan koko aika on menoamenoa...), mutta olen kuitenkin funtsinut, jatkanko blogia. Täällä on muutenkin hiljaista, yks lukemani bloggaaja lopetti, yks ei ole kirjoittanu mitään aikoihin (lasienkuli, osotan sua!!!! :D) ja muutenkin on vaisua. Kuitenkin, ajattelin, että tämä olisi yksi väylä kirjoittaa tästä asiasta, minkä tällä viikolla kohtasin.
Eli tosiaan, torstaina terkkari punnitsi mut lounaan JÄLKEEN. Huikean mairittelevat 62,4 kg tuli. Mietiskelin asiaa ja eilen katsoin viime kesän kehon koostumusmittausta, jolloin paino oli 58,1 kg ja muutenkin luvut suht ok, lihasprossa oli vähä yli 23. Ja lihasta oli enempi kuin ekas mittaukses.
No nyt rasvaa on enempi, kuin viime kesänä. Elokuus oli punnitseminen töis kans, ja oli jotain 61 kg. Taas ruuan jälkeen (selityksiä..)
Syynä napostelu ja karkit. Suklaa. Jäätelö, vaikka vain se pikku tikkujäätelö, niin sekin kertyy... Stressi elämästä ja töistä. Ihme homma, kun ongelman tietää, sille ei kuitenkaan tee pitkäkestoisesti mitään. Miettii vain, että "joojoo, teen mä sen." Ja jos ei seuraavana päivänä, niin sitä seuraavana "olkoon." Eilen otin itteeni niskasta kiinni samalla, kun kehon koostumustani viime kesältä ihailin, ja selailin lehtileikkeitä liikunnasta ja ravinnosta. Joka jutus sama: säännöllisyys, hyvät hiilarit, rasva ok, proteiinia. Kasviksia. Vettä. Liikuntaa ja lepoa.
Nyt ties kuinka monennen kerran otan onkeeni asiasta ja teen asian eteen jotain. Se alkaa huomenna. Olen ihan oman onneni nojas tässä, ei ole pt:a tai ruokavalion tekijää (houkuttelis, mutta en sitten taas tiedä...)
Kirjaan syömingit ylös (en laske kaloreita, enkä ala juhlissa tms. olla naama sanonkomämillä, vaan etenen maltilla, kiire ei ole), juon vettä, syön säännöllisesti ja tarpeeks (ei vähän/liikaa), liikun (juoksu raiteille again) ja huolehdin levosta. Tavoitteena keskikehon pienennys, koska ne monet vaatteet alaosalle, joissa on nro 36, tekevät ikävät painaumat ihoon ja lisäks tursauttaa keskikehoa epäkelvolla tavalla ylös, muodottamana. (En aio siis ostaa uusia vaatteita, vaan käyttää halvempaa keinoa.) Paino siis saa tippua, sekä sentit, mutta ne vaatteet olkoon se mitta.
Otan painon ja sentit viikonloppuna ylös ja kiusakseni (siis omaksi) laitan ne tänne. Niin on tultava edistystä, koska mähän teen tän. On epävarma olo itsestä, ja haluan olla varma, ja murehtimatta kroppaa.
Taas kerran, kesätsempillä ja -innolla!! Murehtiminen pois, rennolla motivaatiolla mennään! Elämää, ei sen enempää...
sunnuntai 25. toukokuuta 2014
perjantai 2. toukokuuta 2014
Akilleen kantapää
Sokeri. Karkeissa ja suklaassa.
Kun aloin 2010 laihduttaa, jätin limsan pois. Sitä tuli kitattua liikaa, ja tietenkin cokista. Näinä n. 3,5 vuotena olen sitä maistanu, ja voivoi, mikä onnen päätös, kun sen jätin pois. Ei ole hyvää ja kaiken lisäks tuli huono olo.
Tuolloin 1.1.10 jätin myös sipsit repertuaarista pois, vaikken niitä siten paljoa/usein syönyt. Olen niitä syönyt, jos on ollut tyrkyllä, mutta ei nekään nyt autuutta tuo. Ilmankin voi olla.
Ja siis molemmistahan, sipseistä ja limsasta funtsin, että ylimääräisiä kaloreita. En tahdo.
No sitten ensin vaikka suklaa. Lakko meni hyvin. Mutta sen jälkeen, joo'o, on tullut suklaata syötyä. Miten Fazerin sininen onkin niin hyvää. Pari eka palaa, ja sitten.. Ei enää. Mutta silti se patukka pitää syödä. Tai no pitää ja pitää, mutta kun en kuulu siihen ryhmään, joka osaa säästää karkkia. Pah.
Karkki. Alkuvuoden ostolakko meni hyvin. Tuntuu, että etenkin viime kuu meni karkin vallassa. Suklaattomuus anto tekosyyn ostaa karkkia, ei sentään onneksi puhuta kahmalokasoista.
Mutta miten ihmeessä en saa järkeeni, että ihan yhtä lailla karkki ja suklaa tuo tullessaan ylimääräisiä kaloreita? Eikä ne nyt eduksi naamallekaan ole, ei se nyt kuki, mutta epätasasempi väri=olen vetänyt kurkusta alas karkkia ja suklaata menneenä aikana.
Toivottavasti tajuan asian nyt sen kirjoitettuani...
Kun aloin 2010 laihduttaa, jätin limsan pois. Sitä tuli kitattua liikaa, ja tietenkin cokista. Näinä n. 3,5 vuotena olen sitä maistanu, ja voivoi, mikä onnen päätös, kun sen jätin pois. Ei ole hyvää ja kaiken lisäks tuli huono olo.
Tuolloin 1.1.10 jätin myös sipsit repertuaarista pois, vaikken niitä siten paljoa/usein syönyt. Olen niitä syönyt, jos on ollut tyrkyllä, mutta ei nekään nyt autuutta tuo. Ilmankin voi olla.
Ja siis molemmistahan, sipseistä ja limsasta funtsin, että ylimääräisiä kaloreita. En tahdo.
No sitten ensin vaikka suklaa. Lakko meni hyvin. Mutta sen jälkeen, joo'o, on tullut suklaata syötyä. Miten Fazerin sininen onkin niin hyvää. Pari eka palaa, ja sitten.. Ei enää. Mutta silti se patukka pitää syödä. Tai no pitää ja pitää, mutta kun en kuulu siihen ryhmään, joka osaa säästää karkkia. Pah.
Karkki. Alkuvuoden ostolakko meni hyvin. Tuntuu, että etenkin viime kuu meni karkin vallassa. Suklaattomuus anto tekosyyn ostaa karkkia, ei sentään onneksi puhuta kahmalokasoista.
Mutta miten ihmeessä en saa järkeeni, että ihan yhtä lailla karkki ja suklaa tuo tullessaan ylimääräisiä kaloreita? Eikä ne nyt eduksi naamallekaan ole, ei se nyt kuki, mutta epätasasempi väri=olen vetänyt kurkusta alas karkkia ja suklaata menneenä aikana.
Toivottavasti tajuan asian nyt sen kirjoitettuani...
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
HyiyöK!
"Meillä on molemmilla pienet mahat."
"Mä en tykkää omastani, hyi."
"Mut mä tykkään siitä, ihana."
Ekan ja kolmannen kommentin heitti herra, minä ihan itte keskimmäisen.
Ja voivoi, kun toi römpsä häirittee! Ja ei, en pidä siitä ite, vaikka toinen tykkää.
Niin ulkonäkökeskeistä, mutta kun lempi paidat ahistaa mahasta, tai siis ei purista, mutta tulee liikaa muotoja niihin o.O Ei-hyvällä tavalla.
Paino on sen 60 kg, ihmettelen, kun ei ole noussut, mutta olen sujut *huh*
Mutta tää keskikroppa! Juurikin navan kohta.
Ja piti kai heti kokeilla makkarat.
Ahistaa enemmän.
Mitähän sitä oikein alkas tehä, että se kokis jotain? Sen jo mietin, että herkut saa jäädä viikonloppuihin, luin Vappu Pimiän ja Jutta G. (liian vaikee sukunimi tähän mielentilaan) tekevän niin ja ei ne vääräs voi olla.
Eilen jo otin mitat mahasta, en tosin muista niitä, mut jotain 85 cm tuo napanen.
Niin ja juoksua alan harrastaa vakituiseen, uskon sen auttavan myös. Lisävinkkejä vaadin!
"Mä en tykkää omastani, hyi."
"Mut mä tykkään siitä, ihana."
Ekan ja kolmannen kommentin heitti herra, minä ihan itte keskimmäisen.
Ja voivoi, kun toi römpsä häirittee! Ja ei, en pidä siitä ite, vaikka toinen tykkää.
Niin ulkonäkökeskeistä, mutta kun lempi paidat ahistaa mahasta, tai siis ei purista, mutta tulee liikaa muotoja niihin o.O Ei-hyvällä tavalla.
Paino on sen 60 kg, ihmettelen, kun ei ole noussut, mutta olen sujut *huh*
Mutta tää keskikroppa! Juurikin navan kohta.
Ja piti kai heti kokeilla makkarat.
Ahistaa enemmän.
Mitähän sitä oikein alkas tehä, että se kokis jotain? Sen jo mietin, että herkut saa jäädä viikonloppuihin, luin Vappu Pimiän ja Jutta G. (liian vaikee sukunimi tähän mielentilaan) tekevän niin ja ei ne vääräs voi olla.
Eilen jo otin mitat mahasta, en tosin muista niitä, mut jotain 85 cm tuo napanen.
Niin ja juoksua alan harrastaa vakituiseen, uskon sen auttavan myös. Lisävinkkejä vaadin!
lauantai 19. huhtikuuta 2014
Suklaapaasto loppuu huomenna!
Ja mitenkäkö on mennyt?
En oo syönyt suklaata sitten maaliskuun kolmannen päivän, toisena taisin syödä.
Aluksi teki hieman mieli, mutta ohitin, tää on PAASTO.
Kaks viikkoa sitten teki mieli, mutta mietin, KAKS VIIKKOO HEI, COME ON!
Tänään... MUN TEKEE MIELI SUKLAATA! Ostin ruohomunapussin ja Fazerin sinistä. Kuulemma sain kinderinkin. Mun onni, etten siitä pidä, mutta siis, Fazerin sininen... Ja ainakin muistaakseni ruohomunat... :9
Huomenna on tosin juhlat, joissa on makeaa ja en kai sinne suklaani kera mene :D Illalla suunta onkin keilaamaan, ja siellä ei kerkiä suklaan kanssa pelata. Kun pitää tehä kaatoja!
Eli, koska syön? En tiedä, mutta odotan sen sinisen sulamista suuhun.
Mieli toki tekisi jatkaa paastoa pääsiäiseltä ja totta puhuessa, muutkin karkit saisi mennä paastoon. Muuten menee ok, mutta turkinpippurit, salmiakit, Bonbonit... Voivoi. Alkuvuoden ostamattomuusinnostus on kadonnut kuin se sinne.
Mutta sitten, paino joka väliin mietityttää, tuntuu vakiintuneen 60 kg, eilen oli 59. Siinä se heiluu. Alimmillani laihdutuksen myötä olin 57,5 kg, mutta sinne en ole vuoteen päässyt. Joten olisiko tää se omin paino noin numeroina? Keskivartalon numeroista en puhukaan mitään, en oo niiden suhteen lukuihmisiä...
En oo syönyt suklaata sitten maaliskuun kolmannen päivän, toisena taisin syödä.
Aluksi teki hieman mieli, mutta ohitin, tää on PAASTO.
Kaks viikkoa sitten teki mieli, mutta mietin, KAKS VIIKKOO HEI, COME ON!
Tänään... MUN TEKEE MIELI SUKLAATA! Ostin ruohomunapussin ja Fazerin sinistä. Kuulemma sain kinderinkin. Mun onni, etten siitä pidä, mutta siis, Fazerin sininen... Ja ainakin muistaakseni ruohomunat... :9
Huomenna on tosin juhlat, joissa on makeaa ja en kai sinne suklaani kera mene :D Illalla suunta onkin keilaamaan, ja siellä ei kerkiä suklaan kanssa pelata. Kun pitää tehä kaatoja!
Eli, koska syön? En tiedä, mutta odotan sen sinisen sulamista suuhun.
Mieli toki tekisi jatkaa paastoa pääsiäiseltä ja totta puhuessa, muutkin karkit saisi mennä paastoon. Muuten menee ok, mutta turkinpippurit, salmiakit, Bonbonit... Voivoi. Alkuvuoden ostamattomuusinnostus on kadonnut kuin se sinne.
Mutta sitten, paino joka väliin mietityttää, tuntuu vakiintuneen 60 kg, eilen oli 59. Siinä se heiluu. Alimmillani laihdutuksen myötä olin 57,5 kg, mutta sinne en ole vuoteen päässyt. Joten olisiko tää se omin paino noin numeroina? Keskivartalon numeroista en puhukaan mitään, en oo niiden suhteen lukuihmisiä...
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Kassahihnakyttääjä iski
Menin eilen tankkaamaan autoa ja kävin samalla kaupassa.
Hain ostokseni ja menin kassalle, edelläni oli selvästi ylipainoinen nainen (en voi mitään, että kiinnitän painoon ym. huomion, olen vain ihminen.) Katsoin siinä odotellessa (joku oli maanantaina ostamassa viikon ruokamäärää), mitä hällä on. Alen mannapuuroa ja irtokarkkia säkki, n. 300g (kyllä, katsoin tarran, koska uteliaisuus iski, kun pussi oli hämäävästi suljettu.) Ja sitten katsoin ihmistä. Ja ostoksia. Ja ihmistä. Mietinpä, että olisko syytä syödä jotain muuta.
Mutta toisaalta. Kukin tavallaan tulee autuaaksi. Jos hän haluaa työpäivän aikana syödä mannapuuroa ja karkkia, mikäs siinä.
Minä ostin kaksi Linnun löysät-bonbon-tikkaria.
Tiedä sitten, mitä minun takanani ollut henkilö tuumi.
Hain ostokseni ja menin kassalle, edelläni oli selvästi ylipainoinen nainen (en voi mitään, että kiinnitän painoon ym. huomion, olen vain ihminen.) Katsoin siinä odotellessa (joku oli maanantaina ostamassa viikon ruokamäärää), mitä hällä on. Alen mannapuuroa ja irtokarkkia säkki, n. 300g (kyllä, katsoin tarran, koska uteliaisuus iski, kun pussi oli hämäävästi suljettu.) Ja sitten katsoin ihmistä. Ja ostoksia. Ja ihmistä. Mietinpä, että olisko syytä syödä jotain muuta.
Mutta toisaalta. Kukin tavallaan tulee autuaaksi. Jos hän haluaa työpäivän aikana syödä mannapuuroa ja karkkia, mikäs siinä.
Minä ostin kaksi Linnun löysät-bonbon-tikkaria.
Tiedä sitten, mitä minun takanani ollut henkilö tuumi.
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Tönköt jalat ja suoraa mainontaa
Läksin eilen juokseen ja voivoi, kun oli jalat jäykät! Kävin ekaa kertaa yhen järven rannas, hurjat 3 km tuli yhteensä mentyä. Mut enempi se olikin sitten fiilistelyä, menin moottorikelkkapolkua, sellasta neulaspolkua pitkin! Ihanan näköstä oli.
Tulin lenkiltä, niin menin makaan asentoon X. En ymmärtäny, miks veto oli pois ja sitä poikakaverikin mietti, että noin lyhyestä lenkistä. No, aloin laskea. Maanantaina pyöräilin 9 km, sunnuntaina pyöräilin 16 km (8kmx2), lauantaina juoksin 5,5 km... Öö... Syy palautumattomuus!
Psssssssst! Ostin Fit! Laihdu-lehden (koska idolini Vappu Pimiä kannes ja muutenkin oon lueskellu just noita lehtiä), niin mitä näenkään! Erään lukemani blogin mainittuna otsakkeen "Vertaistukea verkossa. Valitsimme koukuttavimmat painonpudotusblogit." Tintti, because you're worth it!!!
Tulin lenkiltä, niin menin makaan asentoon X. En ymmärtäny, miks veto oli pois ja sitä poikakaverikin mietti, että noin lyhyestä lenkistä. No, aloin laskea. Maanantaina pyöräilin 9 km, sunnuntaina pyöräilin 16 km (8kmx2), lauantaina juoksin 5,5 km... Öö... Syy palautumattomuus!
Psssssssst! Ostin Fit! Laihdu-lehden (koska idolini Vappu Pimiä kannes ja muutenkin oon lueskellu just noita lehtiä), niin mitä näenkään! Erään lukemani blogin mainittuna otsakkeen "Vertaistukea verkossa. Valitsimme koukuttavimmat painonpudotusblogit." Tintti, because you're worth it!!!
lauantai 29. maaliskuuta 2014
Oodi Tempurille!
Ja tarkemmin Tempurin Symphonylle.
Olen taistellut välillä niskakipujeni kanssa, jotka ovat johtaneet pään kivistykseen. Päätin talvella (juu, talvella), että hankin tyynyn. vaikka se maksais maltaita. Tosin meinasin palkita itseni työstä (kesällä takana 10 kk sitä aikaa, kun olen käynyt töissä 70 km päässä (sivu km-määrä.)
Kohtasin kuitenkin Hobby Hallin hobbalot ja Tempurin tyynyn, sen Symphonyn. Tämä siksi, kun nukun kyljelläni ja selälläni, joskus jopa mahallani. Tilasin M-koon, kun ajattelin, että on lihoamisvaraa :D Hyvä asenne! Ei vaan, vaatteet ovat kokoa 36-38, osa M kokoa, niin ajattelin, ettei nyt ainakaan liian pieni ole.
Symphony on Hobby Hallin kuvauksen mukaan (edellisin linkki):
Pehmeästä TEMPUR Super Soft -materiaalista valmistettu Tempur Symphony -tyyny sopii ainutlaatuisen kaksipuolisen muotoilunsa ansiosta sekä selkä- että kylkinukkujalle. Tyynyn kaareva puoli antaa lisätukea päälle ja niskalle selkäasennossa. Kylkinukkujalle sopii puolestaan tyynyn perinteisemmin muotoiltu puoli.
Olen sillä nyt viikon ajan nukkunut kuin pieni vauva. Enää en ole heräillyt öisin, en edes ennen poikakaverin kellonsoitto (miettikää, oma kello soittaa 6.20, herran 6.10 ja olen herännyt itekseni ennen tätä!!)
Niskat eivät ole olleet nyt kipeät, eikä siis pääkään. En ole aina kääntänyt tyynyä, enkä siis yölläkään käännä tyynyä automaattisesti, mutta toimii se silti.
On ihan sama, onko tämä tyynyn ansiota vai lumevaikutusta (rahaa meni), mutta on se tämän arvoista!
Mikä ihanuus nukkua yöt hyvin ja oikein odottaa, että saa painaa pään tyynyyn.
Olen taistellut välillä niskakipujeni kanssa, jotka ovat johtaneet pään kivistykseen. Päätin talvella (juu, talvella), että hankin tyynyn. vaikka se maksais maltaita. Tosin meinasin palkita itseni työstä (kesällä takana 10 kk sitä aikaa, kun olen käynyt töissä 70 km päässä (sivu km-määrä.)
Kohtasin kuitenkin Hobby Hallin hobbalot ja Tempurin tyynyn, sen Symphonyn. Tämä siksi, kun nukun kyljelläni ja selälläni, joskus jopa mahallani. Tilasin M-koon, kun ajattelin, että on lihoamisvaraa :D Hyvä asenne! Ei vaan, vaatteet ovat kokoa 36-38, osa M kokoa, niin ajattelin, ettei nyt ainakaan liian pieni ole.
Symphony on Hobby Hallin kuvauksen mukaan (edellisin linkki):
Pehmeästä TEMPUR Super Soft -materiaalista valmistettu Tempur Symphony -tyyny sopii ainutlaatuisen kaksipuolisen muotoilunsa ansiosta sekä selkä- että kylkinukkujalle. Tyynyn kaareva puoli antaa lisätukea päälle ja niskalle selkäasennossa. Kylkinukkujalle sopii puolestaan tyynyn perinteisemmin muotoiltu puoli.
Olen sillä nyt viikon ajan nukkunut kuin pieni vauva. Enää en ole heräillyt öisin, en edes ennen poikakaverin kellonsoitto (miettikää, oma kello soittaa 6.20, herran 6.10 ja olen herännyt itekseni ennen tätä!!)
Niskat eivät ole olleet nyt kipeät, eikä siis pääkään. En ole aina kääntänyt tyynyä, enkä siis yölläkään käännä tyynyä automaattisesti, mutta toimii se silti.
On ihan sama, onko tämä tyynyn ansiota vai lumevaikutusta (rahaa meni), mutta on se tämän arvoista!
Mikä ihanuus nukkua yöt hyvin ja oikein odottaa, että saa painaa pään tyynyyn.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)